Oni ni Hatsujou

Sarjan nimi: Oni ni Hatsujou (Please Love Me, Super Sadistic & Sexual Teacher!)
Tekijä: Amagi Reno
Ikäraja: K-18
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni: Lukiolaispoika Riku on menettänyt äitinsä jo lapsena, ja nyt hänen isänsäkin kuolee onnettomuudessa. Opettajan urallaan Rikun isä oli kuitenkin ehtinyt pelastaa usean nuoren miehen elämän, ja siksi monet hänen entisistä oppilaistaan tulevatkin rukoilemaan rakkaan opettajansa muistoa. Yksi näistä oppilaista, Nagi, kokeekin niin suurta kiitollisuudenvelkaa entistä opettajaansa kohtaan että hän päättää koulata Rikusta isänsä kaltaisen kelvollisen nuoren miehen. Näin siis Nagi nimeää itsensä Rikun huoltajaksi, muuttaa tämän kotiin ja pestautuu vielä pojan luokanopettajaksi. Hyvistä tarkoitusperistään huolimatta Nagin opettamis-ja kasvatusmenetelmät eivät ole siitä kauneimmasta päästä; Riku kuvaileekin häntä sadistiseksi ja kovasydämmiseksi julmuriksi. Tästä huolimatta Riku ei suinkaan vihaa kasvattajaansa, vaan pikemminkin huomaa rakastavansa Nagia ja masokistina nauttivansa tämän sadistisesta puolesta.

Vaikka koulu-ja kotielämä eivät olekaan ruusuisia, Riku ja Nagi löytävät lopussa yhteisymmärryksen. Nagin sadistisen luonteen lisäksi kompastuskiviä suhteelle luo myös se, mitä Nagi aikanaan tunsi Rikun isää kohtaan...

Hieman monimutkaiselta kuulostavan alkuasetelman lisäksi sarjassa ei valitettavasti paljoa juonta olekaan. Lukija saa tyytyä enimmäkseen seuraamaan sadistin ja masokistin arkea, jolle sarjassa riittää nauramista. Mangaka on lisänyt huumoria myös sillä, että sadistinen Nagi ottaakin vastoin odotuksia uken roolin, ja masokistisesta Rikusta tehdään naiivi ja kokematon seme. Vitsit ovat suunnattu aikuisille, eikä sarjan muutakaan sisältöä voi lapsille suositella.

Jos ilmapallokondomit ja ylikierroksilla käyvän murrosikäisen hormonit jaksavat naurattaa, niin sarja jaksaa kyllä pitää otteessaan. Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin kaivata jotain älyllistä, mutta valitettavasti sarjan juonellinen puoli on ennalta-arvattava ja kliseinen. Sarja ei myöskään onnistu luomaan tapahtumia luonnollisesti, vaan juonen käänteet ovat jotenkin väkinnäisiä ja tekaistuja.

Lohdutuksesi voi tosin sanoa sarjan jäävän mieleen sen seme-uke asetelman ansiosta, sillä ainakaan itse en ole vielä kovinkaan useasti törmännyt supersadistiseen ukeen ja ylimasokistiseen semeen, ja tämä elementti on sarjassa vieläpä hyvin ja huvittavasti toteutettu.

Tosikolle sarjaa ei voi suositella, mutta jos sattuu pitämään fanipalvelusta ja älyttömästä huumorista, tulee Oni ni Hatsujou pelastamaan ainakin yhden tylsän iltapäivän.

Plussat

- Sopiva pituus juoneensa nähden

- Erillainen seme-uke asetelma

- Paljon huumoria

Miinukset

- Kliseet

- Juonen puute

- Ennalta-arvattava ja yksipuolinen

Yabai Kimochi (Desire)

Sarjan nimi: Yabai Kimochi (Desire)
Tekijä(t): Kazumi Maki

                Honami Yukine
Ikäraja: K16
Pituus: 1 Pokkari

Sarjan juoni:

Toru on hiljainen, maalausta harrastava lukiolaispoika, jolla on kaksi ystävää, Ryoji ja Kyou. Salaa Touru on kuitenkin rakastanut Ryojia jo pitkään, minkä kolmas ystävä Kyou on tarkkaavaisena huomannut. Kyou on myös varma siitä, että Ryojikin pitää Torusta, mutta rohkaisuista huolimatta arempi poika ei uskalla tunnustaa tunteitaan Ryojille, varsinkin kun tältä löytyy jo tyttöystävä. Ryoji tekee kuitenkin yllättävän tunnustuksen, kun hän pyytää Torua makaamaan kanssaan, koska hän pystyy seksin aikana ajattelemaan ainoastaan tätä, ja haluaisi tietää, olisiko rakastelu Torun kanssa oikeasti yhtä hyvää kuin se on haaveissa. Ennenkin ystävänsä häiriköinnistä ja huonoista vitseistä kärsinyt Toru suuttuu aluksi, mutta hyväksyy silti Ryojin pyynnön ajatellen, että ehkä tunteet tätä kohtaan katoaisivat kokemuksen myötä. Toisin kuitenkin käy, sillä loppujen lopuksi Toru rakastaa yhä Ryojia, ja Ryoji alkaa tulla riippuvaiseksi poikien yhteisistä hetkistä makuuhuoneessaan. Koska Toru luulee Ryojin rakastelleen kanssaan pelkästä uteliaisuudesta ja jatkavansa sitä vain koska voi, on hän aivan sekaisin ja ahdistunut. Ja kun Kyou saa tietää ystäviensä suhteesta, hermostuu Toru entisestään, mutta hän ei tiedä miten kieltäytyä itsepintaisen Ryojin käskyiltä. Avun tarjoaa koulun komistus, Torun kerhotoveri Kashiwazaki, jolle Toru avautuu ongelmastaan. Kashiwazaki tarjoituu poikaystävän rooliin, jotta Torulla olisi syy torjua ystävänsä. Kaikki sujuu aluksi hyvin, Ryoji antaa periksi, mutta Toru ei kykene hylkäämään rakkauttaan, ja Kashiwazakinkaan motiivi esittää poikaystävää ei olekaan niin puhdas.

Hyvään loppuun on kuitenkin uskominen, kun Toru alkaa vihdoinkin saamaan itseluottamusta ja rohkeutta olla oma itsensä.

Desire -nimellä paremmin tunnettu novellinakin julkaistu yaoi kuuluu ensimmäisten lukemieni yaoi-sarjojen joukkoon. Fanipalvelua enemmän Desire on kahden pojan kasvukertomus, tarina vaikeasta ystävyydestä ja tunteiden käsittelystä, homous itsessään ei ole se tärkein asia. Torusta on pyritty tekemään kaikella tapaa helposti lähstetyttää ja samaistuttava persoona lukijalle, toisten hahmojen ajatukset eivät saa niin suurta roolia. Lukijassa Toru ja Ryoji saattavat tosin herättää turhaantuneisuutta, kun kumpikaan ei saa sanottua asioista ääneen sillä tavalla kuin pitäisi. Sivuhenkilöihin emme sitten oikein pääsekkään tutustumaan, mikä on harmillista näissä olevan pontetiaalin takia.

Missään nimessä desire ei ole kuitenkaan pettymys, mutta jos etsit söpöilyä ja toimintaa, kehottaisin kääntymään jonkin muun sarjan puoleen, kuten esimerkiksi Junjou Romantican.

Desire haastaa lukijansa ajattelemaan, laittaa heidät avuttoman Torun asemaan. Jos vain pääset tarpeeksi lähelle sarjassa kuvattuja tunteita, tuntuu viimeisiä sivuja lukiessa kuin raskas kivi olisi vierähtänyt harteilta. Jo enemmän yaoita lukeneelle sarja merkitsee varmasti enemmän kuin aloittelijalle.

Plussat

- Ajatuksia herättävä juoni

- Samaistuttava päähenkilö

- Fanipalvelun sijasta keskitytty juoneen ja tunnelmaan
- Opettavainen tarina myös ei yaoin ystäville

Miinukset
- Keskittyminen ainoastaan päähenkilöihin
- Silti ehkä liian vähän fanipalvelua...

Lyhyestä virsi kaunis

Kliseisen mangan juonen saa tiivistettyä helposti neljään ruutuun...
Kuva from Motto Furimuke yo Baby

Love/Knot

Sarjan nimi: Love/Knot

Tekijä: Ishimaru Hiroko

Ikäraja: K16

Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

Keigo Someha on yksityisetsivä, jonka parhaimmat tulot tulevat kuitenkin palkkatappamisesta. Yksinään asuva etsivä saa seuraa, kun hän pelastaa asuntoonsa kadulta löytyneen tajuttoman pojan, joka esittelee herättyään itsensä Emiya Nozakiksi. Vaikka Keigo ei tiedäkkään Emiyasta mitään, antaa hän pojan asua kanssaan, kun Emiya osoittaa hyödyllisyytensä etsivän hommissa. Hän nimittäin kykenee esimerkiksi kertomaan etsityn olinpaikan pelkän valokuvan tai jalanjäljen perusteella. Pian salaisuudet kuitenkin paljastuvat, kun Emiya kertoo olevansa osa salaista tutkimusta, jossa hänen näkijän voimansa yritetään maksimoida huippuunsa. Laboratorioelämään kyllästynyt Emiya tahtoi kuitenkin nähdä maailmaa, ja täten siis karkasi ja päätyi Keigon luokse. Keigo lupaa opettaa Emiyalle kaiken tietämänsä tavallisesta maailmasta josta Emiya on jäänyt pois. Hauskaa yhteiseloa seurataan vain muutaman sivun verran, kun Emiyan perään lähetetyt miehet tulevat hakemaan hänet takaisin laboratorioon. Kauaa ei taaskaan tarvitse odotella, kun Keigon onnistuu pelastamaan Emiyan hieman turhankin helposti, aloittaa suhteen tämän kanssa, pakenee Emiyan vainoajia metsän keskelle pieneen mökkiin, josta rakastavaiset kuitenkin löydetään yllättävän pian. Emiyalla ei kuitenkaan ole enää asiaa tutkimuksiin, kun hän osoittaa menettäneensä oudot voimansa, ja on nyt aivan tavallinen ihminen. Kun asia on loppuun käsitelty, voivat miehet palata normaaliin elämäänsä ja rakastaa rauhassa. Lopuksi vielä kurkistetaan lyhyesti Emiyan lapsuuteen ja Keigo päättää ottaa asioita selville omine lupineneen, ja loppuratkaisu on hahmoille miellyttävä.

Taas yksi yaoi, joka hukkasi mahdollisuutensa hataraan hahmosuunnitteluun ja pikakelattuun juoneen. Luulisi, että palkkamurhaajan ja salaperäisiä voimia omaavan pojan välille saisi rakennettua paremmankin juonen. Sarjan suurin kompastuskivi on kuitenkin sen epäuskottavuus. Keigo ampuu ihmisiä työkseensä, mutta pelastaa kuitenkin tuosta vain Emiyan kadulta, mihin se pelottava tappaja nyt jäi? Ammatti tunnuttiin unohtavan sarjassa kokonaan, mitä se nyt muutamia kertoja mainittiin vain draaman lisäämiseksi. Ja Emiya, joka kuulemma kuolisi ennemmin kuin palaisi labraan, ei vaikuttanut lainkaan itsetuhoiselta sinne taas jouduttuaan. Ja Emiyan edustama uke-tyyppi on hieman turhankin tuttu, ja persoonattomasti toteutettu; hän ei tiedä mitään rakkaudesta neljän seinän sisällä kasvaneena, kunnes Keigo alkaa vääntämään asioita rautalangasta ja selittämään miksi Emiyan sydän lyö kiivastii tämän ajatellessa Keigoa. Myöskin tarinan mukapahiksen maine murtui lopussa täysin.

Kun aloitin Love/Knotia lukemaan, päättelin jo ensimmäisestä sivusta mitä se mahdollisesti sisältäisi; köyhän rakkaustarinan, perinteisen seme-uke parin, seksuaallista hyväksikäyttöä, raiskauksen ja ikävän lapsuuden. Kaksi näistä meni metsään, seksuaallinen hyväksikäyttö ja raiskaus nimittäin, vaikka jälkimmäinen yritettiinkin lisätä sarjan loppupuolelle vain siksi, että voitaisiin Keigo nostaa taas prinssi rohkean osaan. Mutta kaikinpuolin sarja oli siis ennalta-arvattava, yllätyksetön, eikä sen kuvituskaan korvannut juonen puutteita. Mahdollisuudet tällä kuitenkin oli, kunhan vain oltaisiin mietitty asiat kahteen kertaan ja pyritty jättämään turha fanipalvelu pois.

Plussat

+ Perus tavaraa

+ Tuttu ja turvallinen

Miinukset

- Perus

- Persoonaton juoni ja hahmot

- Ennalta-arvattava

- On näitä jo nähty...

Calorie

Sarjan nimi: Calorie
Tekijä: Sakuragi Yaya
Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni: Toshiyuki  on rakastanut lapsuudenystäväänsä Yasuhiraa 15 vuoden ajan aina yliopistoikään asti, mutta nyt hän on päättänyt unohtaa naistenmiehenä tunnetun ystävänsä. Lohdutusta sydänsuruihin tarjonnut poikien kolmas ystävä Jun päättää kokeilla onneaan, ja pyytää Toshiyukia seurustelemaan kanssaan. Yhden pokkarin pituinen tarina keskittyy jokaisessa kappaleessaan ratkomaan aina yhtä poikien suhteessa ilmenevää ongelmaa. Ensimmäisessä Jun vielä arvuuttelee sitä, onko Toshiyuki tosiaan vielä päässyt Yasuhirasta yli, toisessa kappaleessa Toshiyukia mietityttää miten nopeasti suhteessa pitäisi edetä ja millaisia Junin aikaisemmat suhteet ovat olleet. Tämä pohdinta jatkuu vielä kolmannenkin kappaleen puolelle, mutta myös Junin tunteet pääsevät siinä käsittelyyn. Neljännessä taas murehditaan pieniä ongelmia ja juhlitaan Toshiyukin syntymäpäiviä. Viimeisessä luvussa taas keskitytään katsomaan tapahtumia yhteisen ystävän Yasuhiran silmin, joka ei tovereidensa seurustelusta perillä ole.

Toshiyukin ja Junin rakkaustarinan lisäksi kurkistetaan 30-sivun verran toisen poikaparin elämään, jossa sadistinen seme, Chizuru, rakastaa poikaystävänsä Shoun vihaisia kasvoja, eikä Shou siksi uskalla ilmaista tunteitaan avoimesti rakastaan kohtaan, sillä pelkää pojan kadottavan siten kiinnostuksensa hänestä.

Aivan aluksi pitää kyllä lähteä kehumaan mangaka Sakuragi Yayan uskomatottoman ilmeikkäitä ja persoonaallisen näköisiä hahmoja. Komeita miehiä katselee mielellään, vaikkei mangaka teekkään heistä kiiltokuvapoikia. Sakuragin tapauksessa myös hänen kynänsä jälki onnistuu korvaamaan paljon sitä, mikä juonessa jää uupumaan. Pohjimmiltaan Calorie on erittäin perusyaoi, mutta poikien ilmeet ja eleet pelastavat tilannetta paljon, ja tekevät lukukokemuksesta paljon mielenkiintoisemman. Jos tämä olisi toteutettu jonkun toisen viivalla, ei kai Calorie näin paljon kehuja saisikaan. Tämä on erittäin harvinaista. Sama koskee muitakin Sakuragi Yayan teoksia, kuten esimerkiksi Tea for Two -sarjaa.

Jos arvioidaan seme-uke tyyppejä, pidän paljon Junin kaltaisesta, rauhallisesta ja järkevästi, ei silti liian coolista ja mahtailevasta semestä, mutta en parina itkupillille. Toshiyuki tapaa parkua melkein jokaisessa kappaleessa erilaisista syistä, mikä normaalisti ärsyttäisi minua kovastikin. Silti, kuvitus pelastaa tämänkin kliseen, eikä siksi jatkuvasti virtaaviin kyyneliin kiinnittä liikaa huomiota. Kaiken kaikkiaan Calorie on ihastuttava katsaus kahden miehen orastavan suhteen alkuun nykypäivän valossa, joka jättää lukijalleen hyvän mielen, ainakin jos sattuu olemaan parantumaton romantikko.

Chizuru ja Shou from Eyes that don't lie

Käsittelyyn voisi kai vielä lyhyesti ottaa Eyes that don't lie -nimellä kulkevan kappaleen Chizurusta ja Shousta, jotka suhteeltaan, luonteiltaan ja ongelmiltaan ovat Toshiyukia ja Juniakin perinteisempiä hahmoja.

Tämä oli tietysti pienoinen pettymys, eikä mangakan kaunis kuvitus onnistunut täysin pelastamaan huteralle pohjalle rakennettua one-shotia. Ei voi kuitenkaan sanoa, että yhden kappaleen mittainen tarina mitenkään laskisi Calorien arvoa kokonaisuudessaan.On myös hieman harmillista, että kolme ensimmäistä sivua luvussa lupaavat lukijalleen jotain ihan muuta mitä hän sitten tulee saamaan tarinan jatkuessa pidemmälle pienen shonen-ai leiman muodossa. Kliseinen loppu tekee lukukomuksen hieman tyhjäksi, joten tämä on ehdottomasti heikoin esitys Sakuragi Yayan töissä. Onneksi se ei jatkunut yhtä lukua pidemmälle, vaikka hahmopersoonista olisi voinut saada erillaisella juonikaarella paljon enemmän irti.

Plussat

+ Kauniit ja ilmeekkäät hahmot

+ Piirrokset korvaavat juonen puutteet

+ Sopivan pituinen

+ Mainio lukukokemus

Miinukset
- Hieman persoonaton toisinaan

- Juonen puolesta näitä on jo nähty tarpeeksi

Mistä se alkoi?

Tästä se yleensä alkaa, ja koukkuunhan siihen jää....
Kuva from Soko ni Suwaru na

Nonfiction

Sarjan nimi: Nonfiction
Tekijä: Sakuraga Mei
Ikäraja: K16
Pituus: 1 kappale

Sarjan juoni: Sarjan nimi Nonfiction viittaa mukavasti päähenkilö Takemoton tunteisiin, kun hän poseeraa ystävänsä Hojon kanssa siskonsa yaoi-mangaan. Vaikka paperille syntyvät hahmot eivät tietenkään kuvasta ystäviä, tahtoisi Takemoto olla oikeasti kosketuksissa Hojoon muutenkin kuin fiktiivistä tarinaa kuvittaessa. Hän on kuitenkin varma, ettei niin voi käydä, sillä Takemoto ei ole lainkaan sellaista tyyppiä, johon Hojo ihastuisi, eikä asiaa edesauta se, että molemmat ovat poikia. Mutta kun poikien välinen jännite purkaantuu ja suudelma johtaa pidemmälle, on Takemoton yksi suurista fantasioista toteutunut, mutta samalla hänen yksi suurimmista peloista on myös toteutumassa; hän ei enää halua palata Hojon ystäväksi yhdessä vietetyn hetken jälkeen, koska se olisi rakastuneelle Takemotolle liian tuskallista, joten hän kieltäytyy enää tapaamasta Hojoa. Aikaa kuluu, ja Takemoto löytää itsensä myymästä siskonsa mangaa ja kaipaamasta Hojoa. Pian mangaa saapuukin katsomaan nuori mies, joka tahtoisi korjata välinsä Takemoton kanssa, joka ei tietenkään voi olla kukaan muu kuin Hojo.

Ei se yllättänyt, tehnyt suurta vaikutusta tai edes jäänyt kunnolla mieleen, mutta ei Nonfictionia voi silti täysin epäonnistuneeksi one-shotiksi haukkua. Se on tyypillinen lyhyt tarina kahden teinipojan arasta rakkaudesta, ja varmasti se olisi kiva yllätys jonkun toisen, moniuloitteisemman mangakirjan lopussa. Fanipalvelu pelaa tässäkin erittäin hyvin, ja muistelen saman koskevan muitakin Sakuraga Mein sarjoja. Persoonaallisuutta ei tästä teoksesta löydy, mutta se riittää tyydyttämään pienen yaoin nälän. Ja tosiasiahan on, että one-shotit harvoin ovat mitään erityisempää, niitä tehdään yleensä täyttämään tyhjät sivut mangan lopusta tai sitten vain mainostamaan mangakaa. Pettyä ei kuitenkaan tarvitse, jos ei lataa suuria odotuksia niihin. Nonfiction on luettava, tyypillisen suloinen 30-sivun poikarakkauskertomus, joka jättää lukijalleen hyvän mielen, mutta unohtuu helposti  paremman mangan osuessa kohdalle.

Plussat 

+ Taide

+ Fanipalvelu pelaa

+ Peruskiva

Miinukset
- Peruskiva...

- Ei mitään uutta
- Unohtuu helposti

Soko ni Suwaru na (Do not sit there)

Sarjan nimi: Soko ni Suwaru na (Do not sit there)
Tekijä: Asou Kai

Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

"Stop looking for someone who is never there!"

Kun nuorimies Hayama palaa lomamatkaltaan, suureksi yllätyksekseen hän huomaa kämppäkaverinsa Makin muuttaneen pois ja järjestäneen Hayamalle uuden kämppiksen, Makin ystävän Namikawan. Kun Namikawalle selviää, että Hayame ja Maki olivatkin enemmän kuin ystäviä, hän alkaa sääliä Hayamea, joka istuu joka päivä sohvalla ikkunan ääressä odottamassa rakastajaansa kotiin. Lohdutusta on kuitenkin vaikea antaa, kun Hayame torjuu tunteensa hymyllä, ja kertoo, että pari oli sopinut eroavansa, jos lapsesta haaveileva Maki löytää itselleen naisen. Namikawa huomaa olevansa todella vaivautunut hänelle kuulumattomasta suhteesta, mutta syy tälle tunteelle löytyy, kun hän huomaa rakastavansa Hayamaa. Uutta eroa pelkäävä Hayama ei kuitenkaan suhteeseen uskalla ryhtyä, mutta Namikawa ei aio luovuttaa. Yhteisymmärykseen pääseminen kestää jonkin aikaa, mutta onnellinen loppu häämöttää horisontissa kirkkaana.

Soko ni Suwaru na tarinan lisäksi pokkari sisältää kaksi sivutarinaa, joista toinen (Maki no Iibun (Maki's Reasoning)) kertoo rakastajansa jättäneen Makin ajatuksia hänen ja Hayaman suhteesta, ja tekee näin ollen Makista hieman inhimillisemmän hahmon mitä hän saattoi vaikuttaa päätarinassa.

Fureru Chikasa de - tarinan päähenkilöt

Viimeisessä one-shot tarinassa, Fureru Chikasa de (So Close That It Touches) ,esitellään kokonaan uudet pojat, Junpei ja Tsutomu, jotka keksivät pienenä kokeilla suutelemista ja kertoa koko luokalle seurustelevansa. Kun ollaan päästy lukioikään, pojat ovat yhä ystävyksiä, mutta suukkoja ei enää vaihdella, ja tietämättään kumpikin potee syvää ihastusta toista kohtaan, muttei tietenkään sitä uskalla kertoa, kunnes läheisyydenkaipuu ottaa vallan.

Soko ni Suwaru na on kaiken kaikkiaan aivan ihastuttava manga, jonka lukee mieluusti kerta toisensa jälkeen uudestaan. Asou Kain kynänjälki on uskomattoman kaunista, joten hyvännäköisiä miehiä on luvassa jokaisessa hänen tarinassaan. Taiteilijaa arvostan myös suuresti siinä, että jos one-shot tarinoita ei lasketa, hänen hahmojensa suhde kehittyy hitaasti normaalin elämän kuluessa, eikä sänkyyn hypätä heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

Mutta palataanpa takaisin itse tähän sarjaan. Sydänsuruja käsitellään romanttisissa mangoissa useasti, mutta Soko ni Suwaru na on varmasti yksi parhaimpia tätä aihetta sivuavia yaoita. Asialla ei surkutella, vaan näyettään, miksi ja miten kannattaa jatkaa eteenpäin, pienistä asioista aloittaen. Surun käsittely on myös henkilökohtainen asia, ja pelko tuskan kokemisesta uudestaan on varmasti tuttua kaikille, jotka on joskus jätetty. Silti sarjassa säilyy kaunis positiivinen sävy, mikä on useinkin tyypillistä Asou Kain sarjoille. Kauniin, muttei turhan koristeellisen kuvituksensa ja hyväntuulisen juonensa takia sarjaa voi suositella oikeastaan kelle tahansa, joka nauttii siitä, että hahmojen tuneet ovat seksin määrää tärkeämpiä ja päätä ei tarvitse kuitenkaan rasittaa monimutkaisella ja sekavalla juonikaarella.

Myös kaksi jälkimmäistä tarinaa olivat mielenkiintoista ja hyväntuulista luettavaa, vaikka kertomus Makista ei onnistunut paljoa pehmittämään mielipidettäni hänen hahmostaan. Kuitenkin, oli ihan hyvä ja mukava idea, että mangaka on yrittänyt tuoda jokaisen hahmon näkökulman mukaan sarjaan.

Fureru Chikasa denkin parissa olisi viihtynyt pitempään kuin reilun 30-sivun verran, vaikka tarina itsessään olikin erittäin perinteinen kertomus lapsuudenystävistä.

Plussat

+ Kuvitus

+ Juonen sujuva kulku

+ Sydänsurujen ja ystävyyden käsittely

+ Kerrassaan mainio kokonaisuus

Miinukset
- Lyhyt

- Ei kykene yllättämään

Ikoku Irokoi Romantan (A Foreign Love Affair) Anime

Sarjan nimi: Ikoku Irokoi Romantan (A Foreign Love Affair)
Tekijä: Ayano Yamane
Ikäraja: K18
Pituus: 2 OVA

Sarjan juoni: Japanilaisen mafiapomon poika Ranmaru joutuu vasten tahtoaan menemään naimisiin toisen mafiaperheen tyttären, Kaorun kanssa. Paremmin sisaruksiksi sopiva pari tappelee aina kun ehtii, mutta kumpikaan ei tahdo vaikeuksia suvuilleen. Häitä vietetään loisteliaalla risteilijällä, jonka päämääränä on romantiikan kaupunki Rooma. Romanssi laivalla syttyykin, kun komea laivakapteeni Alberto "Al", iskee silmänsä persoonaalliseen Ranmaruun. Sattumien kautta miehet päätyvät yhdessä baaritiskille, ja sitä kautta sänkyyn. Perillä Italiassa pari tapaa uudestaan uusien sattumien myötä, ja Al tunnustaa Ranmarulle tunteensa tätä kohtaan, jotka Ranmaru torjuu. Mutta kun Ranmaru siepataan mukaan likaiseen rahabisnekseen, ei Al epäile tulla hänen avukseen, ja pelastusoperaation jälkeen päästään karkumatkalle kuin oikeat rakastavaiset.

Olin kuullut tästä animesta paljon, josta on olemassa myös yhden pokkarin pituinen manga, mutta katsoin ja luin sarjan vasta tänä yönä, ja positiivinen kokemus se olikin. Jos puntaroi, katsoisiko vain animen vai lukisiko mangan, suosittelen animea, josta tämän arvostelunkin kirjoitin. Animen juoni on tasapainoisempi, ja animaation suorittanut studio PrimeTime on tehnyt loistavaa jälkeä, ja pitänyt arvossaan mangaka Ayano Yamanen taidetta.

Harmiton, suloinen, ehkä hieman ennalta arvattava yaoi sopi hyvin katsottavaksi yömyöhään, ja se suoritui fanipalvelusta loistavasti. Tätä olisi katsonut enemmänkin kuin vain kaksi jaksoa. Jos et odota aivosoluja kutittelevaa juonta, et varmasti tule pettymään. Suosittelen kaikille, jotka sarjasta pitävät, tutustumaan myös muihinkin Ayano Yamanen sarjoihin, ja hänen toinen mangansa, You are my Loveprize in Viewfinder, on myös tulossa animoitavaksi, tai tarkemmin oikeastaan, siitä on tulossa Animix.

Paljoa muuta sanottavaa ei ole. Tiivistettynä Ikoku Irikoi Romantan sisältää hyvännäköisiä miehiä, pikkutuhmaa koskettelua, kuumia suudelmia ja komedisia väärinkäsityksiä ja sattumia.

Plussat

+ Fanipalvelu

+ Animointi

+ Huumori

+ Ei tylsistä

Miinukset

- Hieman persoonaton hahmosuunnittelu

- Lyhyt

Ai ni ikitaidakenanosa (Live for Love)

Sarjan nimi: Ai ni ikitaidakenanosa (Live for Love)
Tekijä(t): Mayama Yun

                 Satou Itsuki
Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:Yoshiyuki on nuorimies, joka hylättiin vastasyntyneenä yleiseen säilytyslokeroon, ja joka lopulta päätyi lapsesta haaveilevan pariskunnan hoiviin. Kun kasvattivanhemmille siunaantuu oma lapsi, Yoshiyuki tuntee itsensä ulkopuoliseksi, ja hän alkaa miettimimään minne todellisuudessa kuuluu. Avun tarjoaa Yasuie, joka tarjoaa Yoshiyukille töitä etsivätoimistossaan. Seuraavat seitsemän vuotta miesten elämä pyörii rahaongelmien, riitojen, naurun ja seksuaallisen häirinnän parissa, mutta Yoshiyukista alkaa todella tuntua siltä, että hänen paikkansa on Yasuien vierellä.

Yhteiselon kuitenkin katkaisee se, kun Yoshiyukin vanhemmat toivoisivat pojan menevän avioon naimakaupan kautta. Kasvattivanhemmilleen kiitollisuuden velassa elävä Yoshiyuki päättää vastahakoisesti suostua avioliittoon, mutta Yasuie ei hyväksy asiaa, ja suutuspäissään raiskaa työtoverinsa, jota on omien sanojensa mukaan aina rakastanut. Yoshiyukin on vaikea käsitellä tunteitaan, ja hän muuttaa takaisin perheensä luokse pois Yasuien luota. Aikaa kuluu, kun miehet yrittävät miettiä miten korjata tulehtuneet välit, kannattaako sitä edes yrittää, ja mitä he todella tuntevat toisiaan kohtaan. Yoshiakin vastaus on kuitenkin lohdullinen;

"Hän on typerä, eikä kovinkaan älykäs

ja hän on temperamenttinen ja surkea raha-asioissa...

Mutta luulen, että hän tarvitsee minua enemmän kuin kukaan muu..

Ja minä tarvitsen häntä myös."

Ai ni ikitaidakenanosa oli yksi ensimmäisistä lukemistani yaoista, joissa minusta raiskausta käsiteltiin melko realistisesti ja se ei pilannut koko lukukokemusta. Itse asiassa, Ai ni ikitaidakenanosa on yksi suosikkilyhytmangoistani. Taas kerran, pidän paljon hahmojen luonteista ja seme-uke asetelmasta. Tosin, kun on kyse mangakan esikoisteoksesta, huomaa pokkarissa myös paljon parantamisenkin varaa. Juonesta olisi saanut muutaman asteen syvällisemmän ja kuvitus oli toisinaan melko epätasaista ja paljasta. Samaistuminen päähenkilöihin on kuitenkin helppoa, ja hahmoista on myös helppo pitää. Pidin myös paljon teemasta, missä pohditaan omaa paikkaansa maailmassa, ja kuinka helposti voi tuntea kuuluvansa jonnekin, minne ei olisi uskonut kuuluvansa. Pidempänä sarja olisi varmasti ilahduttanut enemmän, ja jatkoon sillä olisikin ollut mahdollisuus.

Plussat

+ Hyvä juonenkulku

+ Hyviä ajatuksia

+ Rentoa luettavaa

+ Ei turhaa fanipalvelua

Miinukset

- Piirrosten epätasaisuus

- Lyhyt

- Ei onnistu nostamaan itseään ulos massasta

Enzai

Sarjan nimi: Enzai
Tekijä(t): Langmaor
Ikäraja: K18
Pituus: 2 OVA

Sarjan juoni:
Enzai on japanilaisen yaoi-pelin pohjalta valmistettu anime, jota ei voi suositella ihan kelle tahansa. Korkeampaa ikärajaa sille ei tietenkään voi antaa, mutta kehottaisin silti harkitsemaan kahdesti ennen kuin sarjaa katsot, sillä se sisältää erittäin suoraan kuvattuja seksuaallisia tilanteita, ja näiden liäsäksi myös väkivaltaa ja verta.

Päähenkilömme on Guys, nuori poika, joka elää vanhanajan Ranskassa. Tulo köyhästä perheestä houkuttaa varastamaan, mutta näpistelyn seuraukset ovatkin vakavammat mitä poika saattoi olettaa. Nimittäin, etsivä Guildias alkaa syyttämään Guysia tuntemattoman miehen raa'asta murhasta. Syytön Guys suostuu tunnustamaan murhan, sillä Guildias lupaa hänelle sillä tavalla lievemmän tuomion. Toisin kuitenkin käy, Guys joutuu vankilaan, jossa toiset nuorisovangit ja Guildias pahoinpitelevät ja raiskaavat hänet useaan otteeseen.

Pieni toivonkipinä kuitenkin elää, kun Guysin avuksi saapuu hänen perheensä palkkaama lakimies Lusca, joka yrittää etsiä todisteita Guysin syyttömyydestä. Yhdessä Luscan kanssa Guys alkaa selvittämään oikeaa murhaajaa, ja apua tähän hän saa muilta enemmän tai vähemmän syyttömiltä vankitovereiltaan, joilla kellään ei näytä myöskään olevan kirkas menneisyys.

Kuten alussa jo mainitsin, Enzai on alunperin yaoi-peli. Arvostelussa käsittelen kaksiosaista animea, mutta pelissä on enemmän juonikäänteitä ja hahmoja, myös liuta erillaisia loppuja, hyviä ja huonoja. Yleismääritelmällisesti Enzai animessa on hyvä loppu; paha saa palkkansa ja syytön Guys näkee taas päivänvaloa pimeän vankilaelon jälkeen, hän myös löytää itselleen rakastajan. Hyvästä lopusta huolimatta Enzai voi olla melko ahdistava kokemus katsojalle. Jos joskus on harmittanut se, että kun hahmojen välit lämpenevät, astuu armoton sensuuri kuvaan pimeine ruutuineen ja varjokuvineen, lupaan ettei tätä tarvitse Enzaita katsellessa kokea. Nimittäin, kaikki näytetään, tosin palikoidusti. Jos tämä ei mielytä, on Enzaista olemassa myös täysin sensuroimaton versio, mutta onneksi tai harmiksi, se ei ole levinnyt ikinä myyntiin eikä internettiin.

Kun anime valmistetaan pelin pohjalta, se yleensä tapaa jäädä melko lyhyeksi. Mutta jos olet yhtään tutustunut japanilaisiin yaoi-peleihin, tiedät, että hahmoja on useita ja heillä kaikilla on oma tarinansa. Surullista kyllä, pelin kannalta tärkeät hahmot jäväät leikkimään Enzai animessa sivuosia, ja heistä paljastuvat mielenkiintoiset pienet yksityiskohdat eivät johda mihinkään. Joistakin hahmoista olisi ollut mukavaa tietää enemmän. Kuten, ensimmäisen jakson alussa näemme, kun omituisesti pukeutunut mies kulkee kaupungilla pieni tyttö käsipuolessa Guysia vastaan. Kun Guys on ohittanut salaperäiset kulkijat, kuiskaa tyttö hiljaa Guysin nimen. Seuraavan kerran nämä kaksi näkyvat vasta pysähdyskuvissa  toisen jakson lopputekstien aikana, jotten heidän olemassa olonsa jää täysin mysteeriksi. Jos joistakin hahmoista haluaa tietää enemmän, pitää tutustua peliin, tämä on yksi Enzai animen heikkouksista, mutta myös myyntikikoista.

 Plussat 

+ Oudon mielenkiintoisa juoni

+ Hyvin luotu tunnelma

+ Yaoin sensuroimattomuus

Miinukset

- Yaoin sensuroimattomuus....

- Lyhyt

- Mihinkään johtamattomat juonenpätkät

Yaoi-fanin suurimpia pettymyksiä

Jokaiselle yaoin suurelle fanille varmasti tuttu tunne, kun epäilty uke onkin seme tai toisinpäin.
Kuva Kanga na Spoonasta.

Junjou Mistake

Sarjan nimi: Junjou Mistake
Tekijä: Nakamura Shungiku
Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:Junjou Mistake keskittyy seuraamaan Junjou Romanticasta tutun kirjailija Usami Akihikon toimittaja Isakaa ja hänen lapsuudenystävänsä Asahinan tarinaa. Siitä, mistä Junjou Romantica aloittaa tarinansa, hypätään Junjou Mistakessa kymmenen vuotta taaksepäin seuraamaan tapahtumia.
Isaka haaveilee kirjailijan urasta, mutta työskentlee silti isänsä kustantamossa, kunnes saa menestyvän kirjan aikaiseksi. Lapsuudenystävä Asahina toimii ikään kuin Isakan henkilökohtaisena palvelijana ja huolehtii Isakan asioista. Vaikka Asahina kurittaakin ja sättii Isakaa usein, on silti Isakan onnistunut rakastumaan häneen. Kuitenkin, Asahina hymyilee vain keskustellessaan Isakan isän kanssa, joka aikoinaan pelasti Asahinan perheen itsemurhalta ja tutustutti Asahinan ja Isakan toisilleen. Isaka on varma, että Asahina rakastaa hänen isäänsä, joten Isaka ei kerro tunteistaan.

Tässä kohtaa Usamin fanit saavat huokaista onnesta, sillä Isaka vierailee sarjassa naapuriperheensä, Usamien luona, ja huomaa lukioikäisen Usamin huvikseen kirjoittaman kirjan. Isaka patista Usamin lähettämään käsikirjoituksen julkaisuyhtiölle, mutta masentuu kuitenkin itse siitä, että hän ei voisi koskaan kirjoittaa yhtä hyvin kuin Usami.

Tästä lauseesta alkoi Junjou Romanticassa tunnetun kirjailijan, Usami Akihikon, uran alku


Masentunut Isaka ajautuu riitoihin Asahinan kanssa, ja saa lopulta miehen lähtemään luotaan. Isaka ei voi kuitenkaan unohtaa Asahinaa, ja kun hän pelkää heidän suhteensa katkeavan kokonaan, hän lähtee hakemaan Asahinaa takaisin luokseen, jolloin hänelle selviää, mitä Asahina todella tuntee häntä kohtaan.

Junjou Mistake oli mielenkiintoista luettavaa, kun hahmot olivat jo tulleet entuudestaan tutuiksi Junjou Romanticasta. Juonikaari oli myös mielenkiintoinen ja oli erittäin mielyttävä yllätys nähdä nuori Usami Akihiko ja hänen uransa alku sarjassa. Mielenkiinnolla myös arvuuttelin sitä, kumpi miehistä olisi sarjan seme, Isaka vai Asahina. Lopullinen vastaus mielytti minua kovasti, mutta tekijän valinnasta olen myös kuullut ja lukenut kritiikkiä. Toinen itseäni erittäin paljon miellyttävä asia oli juoneen lisätty kukan mekitys ja miten pieni kasvi kuvasti Asahinan ja Isakan suhdetta.

Loppujen lopuksi Junjou Mistakea voi enimmäkseen suositella Junjou Romantica sarjan faneille, sillä siitä saa enemmän irti, jos Nakamuran tyyli Junjou Romanticasta on tutunpi.

Plussat

- Mielenkiintoisat hahmot

- Yaoi ja suudelmat

- Romantiikka

- Pienet vihjaukset ja merkitykset

Miinukset - Perinteinen kaava
- Jotta sarjasta saisi kaiken irti, pitää ensin lukea Junjou Romantica

Honki ja Neekara

Sarjan nimi: Honki ja Neekara

Tekijä: Fujiyama Hyouta

Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

Kun tyttöystävä jättää kylmästi valokuvaaja Kurejima Eijin, mies lähtee autoilemaan saadakseen muuta ajateltavaa. Ulkona hän tutustuu lukiolaispoikaan, Suginoi Hirotoon, jonka hän epäilee karanneen kotoa. Hyvää hyvyttään Eiji ottaa vieraan pojan luokseen yöksi, mutta aamulla Hiroto ei lähdekkään takaisin kotiinsa, vaan jää odottamaan Eijiä töistä kotiin. Selviää, että Hiroto ei olekaan karannut kotoa, vaan hän pakeni sydänsurujaan, kuten Eijikin. Tosin, Hiroto oli rakastunut luokkatoveriinsa, joka kuitenkin esitteli Hirotolle, tietämättä hänen tunteistaan, tyttöystävänsä. Eiji ymmärtää Hirotoa, ja antaa tälle luvan tulla käymään luonaan niin usein kuin haluaa. Hiroto alkaakin ravata Eijin luona usein, ja Eiji alkaa huolestua siitä, että hän johtaisi nuorta poikaa harhaan ystävyydellään. Kun hän alkaa miettimään, miten ei antaisi tunteistaan Hirotolle väärää kuvaa, huomaa Eiji yllättäen, että hän oikeastaan toivoo Hiroton pitävän hänestä. Pienten väärinkäsitysten jälkeen päädytään samaan sänkyyn ja ystävyys lipsahtaa rakkaudeksi, vaikka miesten ja kakaroiden ei ollut tarkoitus kuulua Eijin mieltymyksiin...

Tämäkin yhden pokkarin manga oli sitä perinteisempää suhdesotku-ongelmia. Miesten ikäeroa ei sarjassa paljoa puitu, mutta muuten suhde tuntui etenevän melko realistisesti. Tätäkin mangaa voi helposti suositella mukavaksi iltäpäivänvietteeksi voileivän ja teekupin kanssa. Sänkypuuhia ei tarkasti näytetä, ja piirrokset ovat melko luonnosmaisia muutenkin. Tarina liukuu silmien edessä sivuja käännellessä hitaasti, eikä varsinaista huippukohtaa ole. Loppu on arvattava, mutta sopii hyvin sarjan tyyliin, eikä siksi tunnu pettymykseltä tai huonolta muutenkaan. Hahmojen luonteiden takia juoneen ei saatu kunnolla tulisuutta tai draamaa, mutta kevyttä romanssia riittää. Outoa kyllä, vaikka juoni ei olekaan omaperäisin tai koukuttavin, sarjan jaksaa helposti lukea lainkaan tylsistymättä.

Jos tähän mennessä olet lukenut vain shonen-aita, ja yaoi kiinnostaisi, tämän sarjan parissa olisi hyvä aloittaa tutustuminen yaoin ihmeelliseen maailmaan.

Plussat

+ Perinteinen juoni, mutta ei tylsä

+ Realistinen
+ Suloinen

Miinukset

- Ei mitään uutta

- Ennalta-arvattava

Kanga na Spoon (Elegant Spoon)

Sarjan nimi: Kanga na Spoon (Elegant Spoon)
Tekijä: Ike Reibun
Ikäraja: K18
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

Yoshiaki ja Kasumi ovat olleet erottomattomia kouluajoista lähtien, ja nyt aikuisina heidän suhteensa on edennyt jo siihen asti, että he ovat rakastavaisia. Sanonta, vastakohdat täydentävät, pätee tässäkin sarjassa, Yoshiaki on työssään menestynyt myyntimes joka arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta, Kasumi taas on stailisti, joka muistuttaa kulkukissaa; hän tulee ja menee Yoshiakin luokse kun siltä tuntuu. Aloilleen kuitenkin asetutaan nopeasti ja pari muuttaa saman katon alle. Mustasukkaisuus ja arkisemmat parisuhderiidat rasittavat aika ajoin suhdetta, ja niihin sarjan juoni rakentuukin. Yhden suuremman riidan jälkeen asiat sovitaan, ja lopussa pari löytää itsensä häitään viettämästä.

Tämän pokkarin luki nopeasti, mutta hyvä mieli siitä loppujen lopuksi jäi. Jos ei välitä siitä, kuinka jännittävä tai omalaatuinen juoni on, varmasti viihtyy tämän mangan äärellä. Sarja oli hieman hajuton ja mauton minulle, mutta oli positiivinen yllätys lukea miesparin häistä lopussa, joka on yaoissa jokseenkin harvinaisempaa.

Toisiensa vastakohtien olevien hahmojen suhdetta on toki mielenkiintoista seurata, mutta itsessään hahmopersoonat eivät uponneet minuun tässä tarinassa. Mutta jos yaoita etsii, tästä pokkarista sitä löytyy. Yksityiskohtaisessa piirrustustyylissä ei oltu graafisoitu liian tarkasti seksiä, mutta silti riittävän tarkasti nostamaan ikäraja kahdeksaantoista. Yleisessä vessassa ja makuuhuoneessa puuhastellaan paljon, joten jos "normaali", kahden miehen rakastelu miellyttää silmää, suosittelen sarjaa.

Plussat

+ Kaunis kynänjälki
+ Normaali, mutta hyvä kertomus kahden miehen parisuhteesta
+ Lupaavan paljon yaoita
+ Huumori toimii hyvin

+ Homohäät

Miinukset

- Ei kovin mielikuvituksellinen

- Perinteinen

No Color

Sarjan nimi: No Color
Tekijä: Natsume Isaku

Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

"Maailma on suuri paikka.
Rahalla ei ole väliä,
kun teet jotain mitä rakastat"

Oikeustiteen opiskelija Sakamoto yrittää tehdä perheensä ylpeäksi ja antaa kaikkensa opiskelulle ja kirjoille. Opiskelurauha kuitenkin keskeytyy, kun naapurissa asuva, valokuvausta rakastava äänekäs Iida, romuttaa kämppänsä ja vuokraemäntä järjestää hänet korjauksen ajaksi Sakamoton kanssa saman katon alle. Samasta iästä huolimatta pojat ovat toistensa vastakohtia; Sakamoto on vakava ja sulkeutunut, Iida taas on eloisa ja avoin. Iida pakottaa Sakamoton tutustumaan omaan maailmaansa, jossa ihmisen arvoa eivät määritä arvosanat tai älyn määrä. Kapealla horisontilla elämää katsoneelle Sakamotolle Iidan maailma vaikuttaa ihmeelliseltä, ja Iida lupaakin näyttää Sakamotelle millainen maailma tosiassa on.

Iida on rakastanut Sakamotoa jo pitkään, ennen kuin heistä edes tuli naapureita, mutta lyhyen yhdessäolon jälkeen Sakamotonkin sydän lämpenee Iidalle, ja rakkaudeksi kehkeytyvä ystävyys on valmis. Yhdessä käydäänkin sitten läpi monia erillaisia ja uusia tuntemuksia molempien maailmankuvan avartuessa.

Henkilökohtaisesti rakastan tätä sarjakuvaa. Tähän on monta syytä, ja yksi on se, että Sakamoton ja Iidan kaltaiset seme-uke parit vetoavat minuun. Mikäli siis sinäkin pidät itsepäisestä, rakkaudesta tietämättömästä, vakavasta ja ylpeästä ukesta parina huolettomalle, energiselle ja määrätietoiselle semelle, pidät tästä sarjasta varmasti, takaan sen.

Juoni on myös koskettava tässäkin tapauksessa. Se ei ole vakava, vaan No Color sopii hyvin kevyeksi luettavaksi iltapäivänä, ja jättää lukijalleen hyvän mielen. On mukavaa, kun jokin sarja antaa pitkästä aikaa sinulle sen kuvan, että kaikki on mahdollista ja maailma on suuri, sinne mahtuu monenlaista. Etsimänsä löytää avaamalla silmänsä ja katsomalla ympärilleen, niin helppoa se on.

Natsume Isakun viiva on myös rentoa ja miellyttävää katseltavaa. Jos piirosjälki näyttää tutulta, yksi syy tähän voi olla, että Natsume on piirtänyt joitain One Piece doujinsheja Zorro ja Sanji parituksesta.

Sarjan suurin ongelma on se, että se on valitettavasti vain yhden osan mittainen, mikä tarkoittaa hyvän juonen loppumista lyhyeen, hyvien hahmojen hyvästelyä aikaisin, sekä myös sitä, että yaoin määrä on rajallinen. Usein hyvissä sarjoissa lukijaa pidetään jännityksessä tekemällä hahmojen suhteesta hitaasti rakentuvan, kuljetaan askel kerrallaan. Kun hahmojen välinen jännitys purkautuu, kohtaa sarja myös loppunsa.

Suosittelen sarjaa kaikille kevyen yaoin ja shonen-ain ystäville, jotka tahtovat edes hetken aikaa nähdä maailman suurena ja pienet asiat kauniina.

Plussat
+ Kepeä mutta ihastuttava juoni
+ Kuvitus
+ Miellyttävät hahmot
+ Sanoma ja toteutus

Miinukset
- Liian lyhyt

Jack in the box

Sarjan nimi: Jack in the box
Tekijä: Higashizato Kirico
Ikäraja: K18
Pituus: 1 kappale (noin 30 sivua)

Sarjan juoni:

Tästä ei paljoa kerrottavaa juonen puolesta olekaan; pienet kaksospojat tahtovat tietää, mitä isosisko ja hänen poikaystävänsä Arata tekevät kahdestaan, kun siskon mukaan se tuntuu niin hyvältä. Kun isosisko lähtee ulos ja Arata eksyy leikkimään poikien kanssa, vaativat pikkuiset Arataa opettamaan heille mikä on se kiva juttu, jota he eivät vielä tiedä. Arata vastustelee aluksi, mutta kun kaksoset vetävät siskonsa mekot ylleen, lupautuu Arata näyttämään, mitä makuhuoneen puolella tapahtuu...

Shotaconin ystäville tarkoitettu 30 sivuinen manga on lähes puolet sisällöstään pelkkää seksiä, johon sisältyy seksileluja ja kolmenkivaa. Sen verran graafisesti teos on piirretty, että sitä ei kaikille voi suositella. Heikko ja persoonaton juoni antaa tilaa tirkistelylle ja fanipalvelulle, joten jos kaipaat kauniisti piirrettyjä kuvia pikkupojista mekoissa ja seksuaallisissa tilanteissa, on varmaan tämä tarina mileisesi.

Plussat

+ Kauniisti kuvitettu
+ Pelkkää fanipalvelua

Miinukset

- Pelkkää fanipalvelua

- Olematon juoni

- Persoonaton

The End of Youth

Sarjan nimi:
Tekijät: Konohara Narise

              Miyamoto Kano
Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

Masentunut päähenkilömme, laulajaurallaan epäonnistunut Tagashira Shinichi haluaa kuolla. Tähän hänellä on useita syitä, mutta lähinnä 28-vuotias mies on vain menettänyt kiinnostuksensa elämään. Sattumalta hän kohtaa vanhan luokkatoverinsa Yuun baarissa, ja tapaaminen nostaa kipeitä muistoja esiin, varisinkin kun Tagashira tapaa uudestaan Yuun pikkuveljen Chikaran, jonka kanssa ei hyviä muistoja nuoruudesta jaeta. Kouluaikana Chikara nimittäin rakastui Tagashiraan, mutta omalaatuinen suhde ei päättynyt mielyttävällä tavalla. Yhden pokkarin pituisessa mangassa hypitään masentavan nykyhetken ja koulumuistojen välillä, ja nähdään miten lopulta kävi runoiljan urasta haaveilevan Chikaran ja pop-taivaan tähdeksi haluavan Tagashiran elämälle.

Poikarakkautta enemmän arvostin tässä sarjassa sen juonellista sanomaa. Toteutammeko me unelmiamme muiden takia vai itsemme? Riittääkö meille se, että saamme tehdä itse mitä haluamme, vaikka kukaan ei siitä tietäisikään?

Myönnettävä on, että oli myös masentavaa lukea siitä, miten unelma voi tuhota ihmisen. Kaiken musiikkinsa varaan laskeneen Tagashiran elämä oli lähtenyt melkoiseen alamäkeen yhden tähtihetken jälkeen. Tuntemattomana runoilijana pysynyt Chikara taas eli tasapainoista elämää ikkunattomassa asunnossaan, ja sai lopulta Tagashirankin luopumaan musiikista. Koska oma arvomaailmani soti hieman sarjan loppua vastaan, en ollut täysin tyytyväinen sen päätökseen, mutta lopun silti tarkoitus olla onnellinen päätös rakkaustarinalle. Jos vain jaksaa pitää tarkkaavaisuutensa ja mielenkiintonsa yllä tarinaa lukiessa, herättää se varmasti monenlaisia tunteita. Voin melkein luvata, että pienoinen masennus ja pettymys ovat yksi näistä tunteista, mutta itse tunsin niiden lisäksi myös pientä helpotusta.

Itse kuitenkin olen vielä niin naiivi, että uskon ihmisen saavuttavan mitä vain, jos hän todella siihen uskoo ja yrittää. Mutta tässä tapauksessa Tagashira tarvitsi jonkun palauttamaan hänet takaisin maan pinnalle, ja antamaan uuden syyn elää musiikin lisäksi. Jonkun oli kerrottava, että on hyvä elää hetki pimeässä, ikkunattomassa asunnossa, jotta voisi olla taas ihmeissään siitä, miten kirkas maailma tosiasiassa onkaan.

"Sinä teit sen yhden laulun.

Hetken aikaa kaikki kuuntelivat sitä.

Joskus luovuttaminen on rohkea teko."

Plussat 

+ Tunteita herättävä tarina

+ Tunnelma

+ Ei turhaa fanipalvelua, juoneen panostettu enemmän

Miinukset
- Vällä turhankin masentava

- Paikoin sekava juonenkulku

Kiss Blue

Sarjan nimi: Kiss Blue
Tekijä: Kinoshita Keiko
Ikäraja: K16
Pituus: 2 pokkaria

Sarjan juoni:
Hyvin perinteisessä yaoissa sarjan päähenkilö Tomosaka on jo pitkään tuntenut parasta ystäväänsä Nodaa kohtaan jotain ystävyyttä enemmän. Noda ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän rakkauden päälle, vaan naistenmiehenä hän tapaa harrastaa yhden illan juttuja ja flirttailua. Tomosaka ei halua tuhota pitkää ystävyyttä, vaan kätkee tunteensa sisälleen ja yrittää tukahduttaa rakkautensa Nodaan kaikin tavoin.
Noda kuitenkin alkaa huomata jotain muuttuneen ystävässään, ja arvaa Tomosakan rakastavan häntä. Yhdessä vietetyn yön jälkeen Nodakin alkaa olla sekaisin tunteistaan ja kahden keskisistä hetkistä tulee kiusallisia. Onko mahdollista jatkaa enää ystävinä ja miksi rakastaminen on niin vaikeaa?

Kiss Blue on kuvitukseltaan ja juoneltaan sitä realistisempaa, eikä sen tarkoituksena ole tarjota fanipalvelua tai silmänruokaa lukijoilleen. Hahmojen ongelmat ovat arkisia suhdesotkuja ilman lisättyä draamaa. Realistisuus voi tarkoittaa tässä tapauksessa jollekin tylsää ja pitkäveteistä,  mutta jos ikinä on itse ollut samassa tilanteessa kuin sarjan hahmot, voi heihin varmasti samaistua. Eritoten Tomosakan tunteet ja ahdistuneisuus on kuvattu sarjassa hyvin.

"Ystävyys on niin mukava sana.
Luottamus, kiintymys, ja kaikki muu.
Se sitoo ne kaikki yhteen."

Sarjaa voi minusta suositella myös niille mangan lukioille, jotka eivät yaoin tai shonen-ain suuria ystäviä ole. Mikäli juoni kiinnostaa, sarjan parissa viihtyy varmasti yhden iltapäivän ajan. Tomosakan ja Nodan tarinan lisäksi viimeisen kirjan lopussa on lyhyt tarina kahvilassa työskentelevän Tomosakan pomosta, He is waiting for him in cafe. Tarinalle ei voi tosin luvata yhtä onnellista loppua kuin Kiss Bluen pääjuonelle, mutta jos tarina vanhoista ystävyksistä kiinnostaa tässäkin tapauksessa, suosittelen sarjan lukemista loppuun asti.


Plussat
+ Realistinen juoni ja hahmot
+ Hyvin kuvatut tunteet
+ Sopii myös ei yaoin ystäville

Miinukset
- Tylsä viivankäyttö ja tyhjät ruudut
- Muuttuu välillä pitkäveteiseksi vuoropuheluksi
- Ei nouse muita samankaltaisia sarjoja paremmaksi