Yaoi-fanin suurimpia pettymyksiä

Jokaiselle yaoin suurelle fanille varmasti tuttu tunne, kun epäilty uke onkin seme tai toisinpäin.
Kuva Kanga na Spoonasta.

Junjou Mistake

Sarjan nimi: Junjou Mistake
Tekijä: Nakamura Shungiku
Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:Junjou Mistake keskittyy seuraamaan Junjou Romanticasta tutun kirjailija Usami Akihikon toimittaja Isakaa ja hänen lapsuudenystävänsä Asahinan tarinaa. Siitä, mistä Junjou Romantica aloittaa tarinansa, hypätään Junjou Mistakessa kymmenen vuotta taaksepäin seuraamaan tapahtumia.
Isaka haaveilee kirjailijan urasta, mutta työskentlee silti isänsä kustantamossa, kunnes saa menestyvän kirjan aikaiseksi. Lapsuudenystävä Asahina toimii ikään kuin Isakan henkilökohtaisena palvelijana ja huolehtii Isakan asioista. Vaikka Asahina kurittaakin ja sättii Isakaa usein, on silti Isakan onnistunut rakastumaan häneen. Kuitenkin, Asahina hymyilee vain keskustellessaan Isakan isän kanssa, joka aikoinaan pelasti Asahinan perheen itsemurhalta ja tutustutti Asahinan ja Isakan toisilleen. Isaka on varma, että Asahina rakastaa hänen isäänsä, joten Isaka ei kerro tunteistaan.

Tässä kohtaa Usamin fanit saavat huokaista onnesta, sillä Isaka vierailee sarjassa naapuriperheensä, Usamien luona, ja huomaa lukioikäisen Usamin huvikseen kirjoittaman kirjan. Isaka patista Usamin lähettämään käsikirjoituksen julkaisuyhtiölle, mutta masentuu kuitenkin itse siitä, että hän ei voisi koskaan kirjoittaa yhtä hyvin kuin Usami.

Tästä lauseesta alkoi Junjou Romanticassa tunnetun kirjailijan, Usami Akihikon, uran alku


Masentunut Isaka ajautuu riitoihin Asahinan kanssa, ja saa lopulta miehen lähtemään luotaan. Isaka ei voi kuitenkaan unohtaa Asahinaa, ja kun hän pelkää heidän suhteensa katkeavan kokonaan, hän lähtee hakemaan Asahinaa takaisin luokseen, jolloin hänelle selviää, mitä Asahina todella tuntee häntä kohtaan.

Junjou Mistake oli mielenkiintoista luettavaa, kun hahmot olivat jo tulleet entuudestaan tutuiksi Junjou Romanticasta. Juonikaari oli myös mielenkiintoinen ja oli erittäin mielyttävä yllätys nähdä nuori Usami Akihiko ja hänen uransa alku sarjassa. Mielenkiinnolla myös arvuuttelin sitä, kumpi miehistä olisi sarjan seme, Isaka vai Asahina. Lopullinen vastaus mielytti minua kovasti, mutta tekijän valinnasta olen myös kuullut ja lukenut kritiikkiä. Toinen itseäni erittäin paljon miellyttävä asia oli juoneen lisätty kukan mekitys ja miten pieni kasvi kuvasti Asahinan ja Isakan suhdetta.

Loppujen lopuksi Junjou Mistakea voi enimmäkseen suositella Junjou Romantica sarjan faneille, sillä siitä saa enemmän irti, jos Nakamuran tyyli Junjou Romanticasta on tutunpi.

Plussat

- Mielenkiintoisat hahmot

- Yaoi ja suudelmat

- Romantiikka

- Pienet vihjaukset ja merkitykset

Miinukset - Perinteinen kaava
- Jotta sarjasta saisi kaiken irti, pitää ensin lukea Junjou Romantica

Honki ja Neekara

Sarjan nimi: Honki ja Neekara

Tekijä: Fujiyama Hyouta

Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

Kun tyttöystävä jättää kylmästi valokuvaaja Kurejima Eijin, mies lähtee autoilemaan saadakseen muuta ajateltavaa. Ulkona hän tutustuu lukiolaispoikaan, Suginoi Hirotoon, jonka hän epäilee karanneen kotoa. Hyvää hyvyttään Eiji ottaa vieraan pojan luokseen yöksi, mutta aamulla Hiroto ei lähdekkään takaisin kotiinsa, vaan jää odottamaan Eijiä töistä kotiin. Selviää, että Hiroto ei olekaan karannut kotoa, vaan hän pakeni sydänsurujaan, kuten Eijikin. Tosin, Hiroto oli rakastunut luokkatoveriinsa, joka kuitenkin esitteli Hirotolle, tietämättä hänen tunteistaan, tyttöystävänsä. Eiji ymmärtää Hirotoa, ja antaa tälle luvan tulla käymään luonaan niin usein kuin haluaa. Hiroto alkaakin ravata Eijin luona usein, ja Eiji alkaa huolestua siitä, että hän johtaisi nuorta poikaa harhaan ystävyydellään. Kun hän alkaa miettimään, miten ei antaisi tunteistaan Hirotolle väärää kuvaa, huomaa Eiji yllättäen, että hän oikeastaan toivoo Hiroton pitävän hänestä. Pienten väärinkäsitysten jälkeen päädytään samaan sänkyyn ja ystävyys lipsahtaa rakkaudeksi, vaikka miesten ja kakaroiden ei ollut tarkoitus kuulua Eijin mieltymyksiin...

Tämäkin yhden pokkarin manga oli sitä perinteisempää suhdesotku-ongelmia. Miesten ikäeroa ei sarjassa paljoa puitu, mutta muuten suhde tuntui etenevän melko realistisesti. Tätäkin mangaa voi helposti suositella mukavaksi iltäpäivänvietteeksi voileivän ja teekupin kanssa. Sänkypuuhia ei tarkasti näytetä, ja piirrokset ovat melko luonnosmaisia muutenkin. Tarina liukuu silmien edessä sivuja käännellessä hitaasti, eikä varsinaista huippukohtaa ole. Loppu on arvattava, mutta sopii hyvin sarjan tyyliin, eikä siksi tunnu pettymykseltä tai huonolta muutenkaan. Hahmojen luonteiden takia juoneen ei saatu kunnolla tulisuutta tai draamaa, mutta kevyttä romanssia riittää. Outoa kyllä, vaikka juoni ei olekaan omaperäisin tai koukuttavin, sarjan jaksaa helposti lukea lainkaan tylsistymättä.

Jos tähän mennessä olet lukenut vain shonen-aita, ja yaoi kiinnostaisi, tämän sarjan parissa olisi hyvä aloittaa tutustuminen yaoin ihmeelliseen maailmaan.

Plussat

+ Perinteinen juoni, mutta ei tylsä

+ Realistinen
+ Suloinen

Miinukset

- Ei mitään uutta

- Ennalta-arvattava

Kanga na Spoon (Elegant Spoon)

Sarjan nimi: Kanga na Spoon (Elegant Spoon)
Tekijä: Ike Reibun
Ikäraja: K18
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

Yoshiaki ja Kasumi ovat olleet erottomattomia kouluajoista lähtien, ja nyt aikuisina heidän suhteensa on edennyt jo siihen asti, että he ovat rakastavaisia. Sanonta, vastakohdat täydentävät, pätee tässäkin sarjassa, Yoshiaki on työssään menestynyt myyntimes joka arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta, Kasumi taas on stailisti, joka muistuttaa kulkukissaa; hän tulee ja menee Yoshiakin luokse kun siltä tuntuu. Aloilleen kuitenkin asetutaan nopeasti ja pari muuttaa saman katon alle. Mustasukkaisuus ja arkisemmat parisuhderiidat rasittavat aika ajoin suhdetta, ja niihin sarjan juoni rakentuukin. Yhden suuremman riidan jälkeen asiat sovitaan, ja lopussa pari löytää itsensä häitään viettämästä.

Tämän pokkarin luki nopeasti, mutta hyvä mieli siitä loppujen lopuksi jäi. Jos ei välitä siitä, kuinka jännittävä tai omalaatuinen juoni on, varmasti viihtyy tämän mangan äärellä. Sarja oli hieman hajuton ja mauton minulle, mutta oli positiivinen yllätys lukea miesparin häistä lopussa, joka on yaoissa jokseenkin harvinaisempaa.

Toisiensa vastakohtien olevien hahmojen suhdetta on toki mielenkiintoista seurata, mutta itsessään hahmopersoonat eivät uponneet minuun tässä tarinassa. Mutta jos yaoita etsii, tästä pokkarista sitä löytyy. Yksityiskohtaisessa piirrustustyylissä ei oltu graafisoitu liian tarkasti seksiä, mutta silti riittävän tarkasti nostamaan ikäraja kahdeksaantoista. Yleisessä vessassa ja makuuhuoneessa puuhastellaan paljon, joten jos "normaali", kahden miehen rakastelu miellyttää silmää, suosittelen sarjaa.

Plussat

+ Kaunis kynänjälki
+ Normaali, mutta hyvä kertomus kahden miehen parisuhteesta
+ Lupaavan paljon yaoita
+ Huumori toimii hyvin

+ Homohäät

Miinukset

- Ei kovin mielikuvituksellinen

- Perinteinen

No Color

Sarjan nimi: No Color
Tekijä: Natsume Isaku

Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

"Maailma on suuri paikka.
Rahalla ei ole väliä,
kun teet jotain mitä rakastat"

Oikeustiteen opiskelija Sakamoto yrittää tehdä perheensä ylpeäksi ja antaa kaikkensa opiskelulle ja kirjoille. Opiskelurauha kuitenkin keskeytyy, kun naapurissa asuva, valokuvausta rakastava äänekäs Iida, romuttaa kämppänsä ja vuokraemäntä järjestää hänet korjauksen ajaksi Sakamoton kanssa saman katon alle. Samasta iästä huolimatta pojat ovat toistensa vastakohtia; Sakamoto on vakava ja sulkeutunut, Iida taas on eloisa ja avoin. Iida pakottaa Sakamoton tutustumaan omaan maailmaansa, jossa ihmisen arvoa eivät määritä arvosanat tai älyn määrä. Kapealla horisontilla elämää katsoneelle Sakamotolle Iidan maailma vaikuttaa ihmeelliseltä, ja Iida lupaakin näyttää Sakamotelle millainen maailma tosiassa on.

Iida on rakastanut Sakamotoa jo pitkään, ennen kuin heistä edes tuli naapureita, mutta lyhyen yhdessäolon jälkeen Sakamotonkin sydän lämpenee Iidalle, ja rakkaudeksi kehkeytyvä ystävyys on valmis. Yhdessä käydäänkin sitten läpi monia erillaisia ja uusia tuntemuksia molempien maailmankuvan avartuessa.

Henkilökohtaisesti rakastan tätä sarjakuvaa. Tähän on monta syytä, ja yksi on se, että Sakamoton ja Iidan kaltaiset seme-uke parit vetoavat minuun. Mikäli siis sinäkin pidät itsepäisestä, rakkaudesta tietämättömästä, vakavasta ja ylpeästä ukesta parina huolettomalle, energiselle ja määrätietoiselle semelle, pidät tästä sarjasta varmasti, takaan sen.

Juoni on myös koskettava tässäkin tapauksessa. Se ei ole vakava, vaan No Color sopii hyvin kevyeksi luettavaksi iltapäivänä, ja jättää lukijalleen hyvän mielen. On mukavaa, kun jokin sarja antaa pitkästä aikaa sinulle sen kuvan, että kaikki on mahdollista ja maailma on suuri, sinne mahtuu monenlaista. Etsimänsä löytää avaamalla silmänsä ja katsomalla ympärilleen, niin helppoa se on.

Natsume Isakun viiva on myös rentoa ja miellyttävää katseltavaa. Jos piirosjälki näyttää tutulta, yksi syy tähän voi olla, että Natsume on piirtänyt joitain One Piece doujinsheja Zorro ja Sanji parituksesta.

Sarjan suurin ongelma on se, että se on valitettavasti vain yhden osan mittainen, mikä tarkoittaa hyvän juonen loppumista lyhyeen, hyvien hahmojen hyvästelyä aikaisin, sekä myös sitä, että yaoin määrä on rajallinen. Usein hyvissä sarjoissa lukijaa pidetään jännityksessä tekemällä hahmojen suhteesta hitaasti rakentuvan, kuljetaan askel kerrallaan. Kun hahmojen välinen jännitys purkautuu, kohtaa sarja myös loppunsa.

Suosittelen sarjaa kaikille kevyen yaoin ja shonen-ain ystäville, jotka tahtovat edes hetken aikaa nähdä maailman suurena ja pienet asiat kauniina.

Plussat
+ Kepeä mutta ihastuttava juoni
+ Kuvitus
+ Miellyttävät hahmot
+ Sanoma ja toteutus

Miinukset
- Liian lyhyt

Jack in the box

Sarjan nimi: Jack in the box
Tekijä: Higashizato Kirico
Ikäraja: K18
Pituus: 1 kappale (noin 30 sivua)

Sarjan juoni:

Tästä ei paljoa kerrottavaa juonen puolesta olekaan; pienet kaksospojat tahtovat tietää, mitä isosisko ja hänen poikaystävänsä Arata tekevät kahdestaan, kun siskon mukaan se tuntuu niin hyvältä. Kun isosisko lähtee ulos ja Arata eksyy leikkimään poikien kanssa, vaativat pikkuiset Arataa opettamaan heille mikä on se kiva juttu, jota he eivät vielä tiedä. Arata vastustelee aluksi, mutta kun kaksoset vetävät siskonsa mekot ylleen, lupautuu Arata näyttämään, mitä makuhuoneen puolella tapahtuu...

Shotaconin ystäville tarkoitettu 30 sivuinen manga on lähes puolet sisällöstään pelkkää seksiä, johon sisältyy seksileluja ja kolmenkivaa. Sen verran graafisesti teos on piirretty, että sitä ei kaikille voi suositella. Heikko ja persoonaton juoni antaa tilaa tirkistelylle ja fanipalvelulle, joten jos kaipaat kauniisti piirrettyjä kuvia pikkupojista mekoissa ja seksuaallisissa tilanteissa, on varmaan tämä tarina mileisesi.

Plussat

+ Kauniisti kuvitettu
+ Pelkkää fanipalvelua

Miinukset

- Pelkkää fanipalvelua

- Olematon juoni

- Persoonaton

The End of Youth

Sarjan nimi:
Tekijät: Konohara Narise

              Miyamoto Kano
Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

Masentunut päähenkilömme, laulajaurallaan epäonnistunut Tagashira Shinichi haluaa kuolla. Tähän hänellä on useita syitä, mutta lähinnä 28-vuotias mies on vain menettänyt kiinnostuksensa elämään. Sattumalta hän kohtaa vanhan luokkatoverinsa Yuun baarissa, ja tapaaminen nostaa kipeitä muistoja esiin, varisinkin kun Tagashira tapaa uudestaan Yuun pikkuveljen Chikaran, jonka kanssa ei hyviä muistoja nuoruudesta jaeta. Kouluaikana Chikara nimittäin rakastui Tagashiraan, mutta omalaatuinen suhde ei päättynyt mielyttävällä tavalla. Yhden pokkarin pituisessa mangassa hypitään masentavan nykyhetken ja koulumuistojen välillä, ja nähdään miten lopulta kävi runoiljan urasta haaveilevan Chikaran ja pop-taivaan tähdeksi haluavan Tagashiran elämälle.

Poikarakkautta enemmän arvostin tässä sarjassa sen juonellista sanomaa. Toteutammeko me unelmiamme muiden takia vai itsemme? Riittääkö meille se, että saamme tehdä itse mitä haluamme, vaikka kukaan ei siitä tietäisikään?

Myönnettävä on, että oli myös masentavaa lukea siitä, miten unelma voi tuhota ihmisen. Kaiken musiikkinsa varaan laskeneen Tagashiran elämä oli lähtenyt melkoiseen alamäkeen yhden tähtihetken jälkeen. Tuntemattomana runoilijana pysynyt Chikara taas eli tasapainoista elämää ikkunattomassa asunnossaan, ja sai lopulta Tagashirankin luopumaan musiikista. Koska oma arvomaailmani soti hieman sarjan loppua vastaan, en ollut täysin tyytyväinen sen päätökseen, mutta lopun silti tarkoitus olla onnellinen päätös rakkaustarinalle. Jos vain jaksaa pitää tarkkaavaisuutensa ja mielenkiintonsa yllä tarinaa lukiessa, herättää se varmasti monenlaisia tunteita. Voin melkein luvata, että pienoinen masennus ja pettymys ovat yksi näistä tunteista, mutta itse tunsin niiden lisäksi myös pientä helpotusta.

Itse kuitenkin olen vielä niin naiivi, että uskon ihmisen saavuttavan mitä vain, jos hän todella siihen uskoo ja yrittää. Mutta tässä tapauksessa Tagashira tarvitsi jonkun palauttamaan hänet takaisin maan pinnalle, ja antamaan uuden syyn elää musiikin lisäksi. Jonkun oli kerrottava, että on hyvä elää hetki pimeässä, ikkunattomassa asunnossa, jotta voisi olla taas ihmeissään siitä, miten kirkas maailma tosiasiassa onkaan.

"Sinä teit sen yhden laulun.

Hetken aikaa kaikki kuuntelivat sitä.

Joskus luovuttaminen on rohkea teko."

Plussat 

+ Tunteita herättävä tarina

+ Tunnelma

+ Ei turhaa fanipalvelua, juoneen panostettu enemmän

Miinukset
- Vällä turhankin masentava

- Paikoin sekava juonenkulku

Kiss Blue

Sarjan nimi: Kiss Blue
Tekijä: Kinoshita Keiko
Ikäraja: K16
Pituus: 2 pokkaria

Sarjan juoni:
Hyvin perinteisessä yaoissa sarjan päähenkilö Tomosaka on jo pitkään tuntenut parasta ystäväänsä Nodaa kohtaan jotain ystävyyttä enemmän. Noda ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän rakkauden päälle, vaan naistenmiehenä hän tapaa harrastaa yhden illan juttuja ja flirttailua. Tomosaka ei halua tuhota pitkää ystävyyttä, vaan kätkee tunteensa sisälleen ja yrittää tukahduttaa rakkautensa Nodaan kaikin tavoin.
Noda kuitenkin alkaa huomata jotain muuttuneen ystävässään, ja arvaa Tomosakan rakastavan häntä. Yhdessä vietetyn yön jälkeen Nodakin alkaa olla sekaisin tunteistaan ja kahden keskisistä hetkistä tulee kiusallisia. Onko mahdollista jatkaa enää ystävinä ja miksi rakastaminen on niin vaikeaa?

Kiss Blue on kuvitukseltaan ja juoneltaan sitä realistisempaa, eikä sen tarkoituksena ole tarjota fanipalvelua tai silmänruokaa lukijoilleen. Hahmojen ongelmat ovat arkisia suhdesotkuja ilman lisättyä draamaa. Realistisuus voi tarkoittaa tässä tapauksessa jollekin tylsää ja pitkäveteistä,  mutta jos ikinä on itse ollut samassa tilanteessa kuin sarjan hahmot, voi heihin varmasti samaistua. Eritoten Tomosakan tunteet ja ahdistuneisuus on kuvattu sarjassa hyvin.

"Ystävyys on niin mukava sana.
Luottamus, kiintymys, ja kaikki muu.
Se sitoo ne kaikki yhteen."

Sarjaa voi minusta suositella myös niille mangan lukioille, jotka eivät yaoin tai shonen-ain suuria ystäviä ole. Mikäli juoni kiinnostaa, sarjan parissa viihtyy varmasti yhden iltapäivän ajan. Tomosakan ja Nodan tarinan lisäksi viimeisen kirjan lopussa on lyhyt tarina kahvilassa työskentelevän Tomosakan pomosta, He is waiting for him in cafe. Tarinalle ei voi tosin luvata yhtä onnellista loppua kuin Kiss Bluen pääjuonelle, mutta jos tarina vanhoista ystävyksistä kiinnostaa tässäkin tapauksessa, suosittelen sarjan lukemista loppuun asti.


Plussat
+ Realistinen juoni ja hahmot
+ Hyvin kuvatut tunteet
+ Sopii myös ei yaoin ystäville

Miinukset
- Tylsä viivankäyttö ja tyhjät ruudut
- Muuttuu välillä pitkäveteiseksi vuoropuheluksi
- Ei nouse muita samankaltaisia sarjoja paremmaksi

Junjou Romantica (Pure Romance)

Sarjan nimi: Junjou Romantica
Tekijä: Nakamura Shungiku
Ikäraja: K16
Pituus: 13 pokkaria (jatkuu)

            24 anime-jaksoa

Sarjan juoni:
Junjou Romantica kertoo kolmen miesparin elämästä nykypäivän Japanissa. Pareja kutsutaan nimellä Junjou Romantica, Junjou Egoist ja Junjou Terrorist. Sarjan sivuhenkilöistä on myös tehty oma minisarjansa, Junjou Mistake, jonka esittelen erillisenä myöhemmin. Esittelyyn on myös tulossa tekijän toinen sarja Sekaiichi Hatsukoi, jossa on myös pieniä kytkeytymiä Junjou Romanticaan.

Junjou Romantica on oletettavasti sarjan päätarina, jossa isoveljensä kasvattama,18-vuotias Misaki Takahashi tahtoisi päästä samaan yliopistoon, jonne Takahiro-velikin olisi mennyt, ellei olisi joutunut huolehtimaan Misakista heidän vanhempiensa kuoltua, kun Misaki oli vasta lapsi. Koska Misaki ei ole kovin terävä, opiskelussa häntä auttaa Takahiron paras ystävä, 28-vuotias Usami Akihiko, joka on kuuluisa kirjailija. Usamin ja Misakin ensitapaamiset eivät suju aivan mutkitta, ja pian Misakille selviääkin, että Usami on rakastunut hänen isoveljeensä. Kun veli ilmoittaakin menevänsä naimisiin, Misakin käy sääliksi Usamia, ja Usami huomaakin rakastavansa Misakia. Käytännön syistä Misaki muuttaa Usamin kanssa yhteen, ja romanttisia yhteydenottoja ja draamaa ei heidän elämästään puutu. Tässäkin tapauksessa sukulaiset ja ystävät saapuvat joko edistmään tai vaikeuttamaan suhdetta, mutta aikaa myöten he joutuvat myöntämään, että Usamin ja Misakin hieman omalaatuinen rakkaus kestää kuin kestääkin kaikki riidat ja vastoinkäymiset.

Junjou Egoist kertoo Hiroki Kamijousta, joka yrittää päästä yli ihastuksesta lapsuudenystäväänsä Usami Akihikoon. Heidän kahden lapsuudesta voi lukea muisteluja tarkemmin Junjou Miniun kappaleista, joita ilmestyy sarjassa silloin tällöin.
Hirokin elämä saa kuitenkin uuden suunnan, kun häntä neljä vuotta nuorempi opiskelija Nowaki Kusama rakastuu Hirokiin ensisilmäyksellä. Itsepintainen Nowaki saa taivuteltua Hirokin auttamaan häntä opiskeluissa, ja nopeasti Nowaki tunnustaa rakkautensa Hirokille, jonka ylpeys ei ole antaa periksi suorasanaiselle Nowakille. Toisin kuin Junjou Romanticassa, nämä kaksi saavat suhteensa sekaisin omilla kommunikkatio-ongelmillaan ilman toisten apua, vaikka sivuhenkilöt antavatkin aihetta väärinkäsityksiin. Junjou Egoistissa rakkaus ei kuitenkaan tarvitse jatkuvaa yhdessäoloa, vaan tunne on tekoja tärkeämpää.



Usami ja Hiroki Junjou Miniumissa



Junjou Terrorist on tähän mennessä ollut vähiten esillä näistä kolmesta tarinasta. Miyagi Yoh on vastikään eronnut kirjallisuuden professori, jolla on takanaan raskas menneisyys kouluaikaisen ihastuksensa, sairauteen menehtyneen naisopettajansa kanssa. Hän ei kuitenkaan pääse ex-vaimonsa perhettä pakoon, kun entisen vaimon pikkuveli Shinobu Takatsuki tunnustaa rakkautensa Miyagille. Koska Shinobu on Miyagia 17 vuotta nuorempi, ei Miyagi ota häntä tosissaan, mutta itsepäinen Shinobu ei anna periksi, vaan on päättänyt saada Miyagin itselleen. Suhde alkaa arastellen, mutta mitä pidemmälle tarina kulkee, sitä enemmän nämä kaksi alkavat ymmärtää toisiaan. Suuri ikäero on parin raskain taakka, mutta omalaatuinen rakkaus kykenee ratkaisemaan kaikki senkin aiheuttamat pulmat, aikanaan.

Junjou Romantica kiinnosti minua heti kun siitä kuulin, ja katsoin aluksi turvallisemman anime-version. Silloin en ollut vielä tottunut shonen-aita kovempaan Yaoihin, ja siksi hyvin sensuroitu animekin sai minut hieman hämilleni. Anime ei kuitenkaan ole mitään verrattuna mangaan, jossa seksiä ei ole sensuroitu niin kuin animessa, mutta kovinkaan graafista se ei silti ole. Ihan pelkälle shonen-ai fanille en sitä kuitenkaan suosittelisi.

Usami ja Misaki ovat nousseet melko kuuluisaksi ja suosituksi pariksi Yaoin maailmassa, mutta ehdoton suosikkini näistä pareista on Junjou Egoistin Hiroki ja Nowaki, jotka ovat oma suosikki seme-uke yhdistelmäni; itsepäinen ja ylpeä, ei kovinkaan romanttinen uke, ja rehellinen, avoin ja ymmärtäväinen seme.

Junjou Romantican yksi hyvistä puolista onkin se, että jokainen löytää varmasti pareista oman suosikkinsa. Mangan piirrustustyyli voi aluksi tuntua hieman oudolta, mutta pidemmälle lukiessa huomaa tekijän kokeilevan uusia työtapoja ja kehittyvän huimasti piirtäjänä sarjan aikana. Animen laatu on kuitenkin taattua, vaikka monille aluksi mangaan tutustuneille shonen-ai leima olikin pettymys. Molemmissa kuitenkin, eritoten mangassa, nähdään monia romanttisia ja tulisia suudelmia, joista itse pidän yaoissa ja shonen-aissa paljon. Junjou Egoist tarjoaakin parhaimmat suutelukohtaukset, vaikka Junjou Romanticassa muut intiimit kohtaukset saavat Egoistia ja Terroristia enemmän huomiota.

Plussat

+ Erillaiset parit

+ Jokainen tarina kytkeytyy toiseen

+ Realistiset tarinat

+ Samaistuttavat hahmot

+ Romantiikkaa ja tulisuutta sopivasti

Miinukset

- Manga yaoita, anime shonen-aita

- Mangassa aluksi epätasainen piirrosjälki

- Eksyy toisinaan toistamaan itseään

Bokura no Oukoku (Our Kingdom)

Sarjan nimi: Bokura no Oukoku (Our Kingdom)

Tekijä(t): Koujima Naduki

Ikäraja: K16

Pituus: 6 kirjaa (jatkoa?)

Sarjan juoni:

Akira Nonaka on 15-vuotias teinipoika, joka menetti vanhempansa onnettomuudessa lapsena. Tämän jälkeen hän muutti ainoalle sukulaiselleen, isoäitinsä luokse äitinsä puolelta. Isoäidin kuoltua Akira saa kuulla, että hänellä on sittenkin vielä elossa olevia sukulaisia isänsä puolelta, joista Akira ei ole koskaan kuullutkaan. Hän saa tietää isänsä kuuluneen varakkaaseen Takatou-sukuun, jota Akiran toinen isöäiti johtaa nykyään. Akira joutuu kilpailemaan suvun nimen perimisestä serkkunsa Rein kanssa, joka on Akiran isän nuoremman siskon poika, ja saman ikäinen kuin Akira. Toisin kuin Akira, Rei on viileä ja sisäänpäinsulkeutunut, eikä tunnu piittaavan mistään, ei edes varakkaan suvun perimisestä. Raha ei myöskään kiinnosta rehellistä ja naiivia Akiraa, ja ensivaikutelma uusista sukulaisista ei myöskään ollut parhain. Yllättäen Rei alkaakin näyttää kiinnostusta Akiraa kohtaan, ja pakottaa tämän jäämään sukutaloon elämään kanssaan. Kilpailu seuraavan perijän paikasta unohtuu nopeasti, ja poikien välille alkaa syntyä romanttisia tunteita.

Romanssi ei kuitenkaan ole ihan mutkaton, sillä sekalainen sakki sukulaisia ja omalaatuiset koulutoverit saapuvat vaikeuttamaan poikien suhdetta. Loppujen lopuksi hauskat sivuhahmot saavat omat rakkaustarinansa, mikä on hyvin yleistä yaoin lajityypissä. Rein siskonpoika, Raul, nousi niinkin suosituksi hahmoksi, että hänestä ja hänen ihastuksestaan painettiin oma pokkari, Our Kingdom Arabian Nights, jonka esittelen tarkemmin myöhemmin.

Our Kingdom on minulle itselleni erittäin nostalginen sarja. Muistan, kun ensimmäisessä animeconissani poimin Fantasiapeli-mymälän kojusta käteeni yhden näistä pokkareista, koska kansikuva oli niin mukavan värikäs. Vuosia myähemmin löysin sarjan netin kautta uudelleen, ja tahdoin ehdottomasti lukea sen.
Itse pidän kovasti sarjoista, joissa hahmojen suhde kehittyy hitaasti komedian ja draaman kautta, eikä niihin petipuuhiin aleta heti ensimmäisissä luvuissa. Sarjan hahmot eivät sinäänsä ole kovinkaan omaperäisiä, mutta kliseistä huolimatta heidän seurassaan viihtyy. Huomaan myös, mitkä piirtäjä/käsikirjoittaja Koujima Nadukin mieleisimmät uke ja seme tyypit ovat. Itsepäinen, lapsellinen ja naiivi uke yhdistettynä viileään, suosittuun ja päällekäyvään semeen. Tämä yhdistelmä ei ole ihan oma suosikkini, mutta silti minun oli hankittava tämä romanttinen poikarakkaustarina hyllyyni. Sarjaa on tähän mennessä ilmestynyt 6 pokkaria + yksi lisäosa (Arabian Nights), ja sen jatko vaikuttaa melko epäselvältä. Uskoisin kuitenkin sarjan vielä jatkuvan.

Itselleni käy usein niin, että miellyn enemmän tarinassa tutustuttuihin sivuhenkilöihin päähenkilöiden sijaan, ja näin kävi Our Kingdomissakin. Akiran ja Rein lisäksi sarja kertoo Rein henkivartijan Shiguren ja Takatou-perheen luottamushenkilön herra Okumiyan, Akiran ja Rein sedän Yuujin ja Shiguren veljen Sagirin, Rein siskonpojan Raulin ja Arabialaisen prinssi Ashifin sekä myös Akiran ja Rein koulutovereiden Tamakin ja Hiyorin rakkaustarinan. Ja viitospokkarin ostaessasi saat myös lukea irrallisen sivutarinan koulun liikunnanopettajan ja kokkikerhoon kuuluvan opiskelijan suhteesta.

Mutta siis, miellyin tätäkin tarinaa lukiessani päähenkilöitä enemmän Tamakiin ja Hiyoriin, sekä myös Shigureen ja Okumiyaan. Vaikka samaistuminen menikin Sagirin puolelle, hänen ja Yuujin lyhyesti kerrottu romanssi ei sykähdyttänyt minua niin kuin kahden edellä mainitun, vaikka luonteiden perusteella heidän kaltaiset parit usein vetoavatkin minuun.

Our Kingdomia suosittelen lämmöllä kaikille, jotka tahtovat lukea jotain hyväntuulista, romanttista ja harmitonta koulukomediaa. Seksiäkin sarjasta löytyy, ei kovin graafisesti toteutettua, joten siksi ikäraja on alennettu K16.  Animea sarjasta ei ole tehty, mutta draama cd:tä siitä kuitenkin löytyy

Plussat 

+ Rentoaja suloista luettavaa

+Romanttinen

+Monia eri pareja

Miinukset

- Ennalta arvattava

- Tavanomaiset hahmot

- Ei tuo lajityyppiinsä mitään uutta

Tervetuloa

Ensimmäisessä merkinnässäni haluaisin selventää, miksi ikinä päätin tämän blogin aloittaa ja mitä se tarkalleen ottaen sisältää.

Luen usein yaoita sekä shonen-aita. Luotan siihen, että kaikki jotka tänne eksyvät lueskelemaan, tietävät mitä nämä kaksi anime/manga genreä ovat, tai ottavat siitä selvää muualla, sillä blogin tarkoitus ei ole esitellä mitä yaoi on, vaan millaista yaoita on olemassa, mitä eri sarjat sisältävät, mitä kannattaa välttää ja mitä suosia jos tietää omat mieltymyksensä. Blogi ei ole myöskään sitä varten, että hehkuttaisin täällä omia suosikkisarjojani, arvostelen kaikenlaista yaoita mitä eksyn lukemaan.
Kuviakin tulee olemaan, mutta en julkaise tässä blogissa kuvia, jotka ovat yli K18-ikäräjan, vaikka itse arvosteltava sarja ylittäisi tämän rajan. Haluan pitää tämän blogin avoimena kaikille yaoista kiinnostuneille, ja kaikki eivät kaipaa nähtäväksi suoraa toimintaa. Arvostelussa kerron kyllä mitä sarja sisältää, joten herkempien ei kannata lukea K18 merkittyjä sarjoja.

Arvostelut toteutan tällä kaavalla:

Sarjan nimi:
Tekijä(t):
Ikäraja:
Pituus: (jaksoja tai kirjoja)
Sarjan juoni:
Omaa arvosteluani
Plussat ja miinukset
Jokainen arvostelu tulee sisältämään vähintään yhden kuvan.

Ajattelin myös välillä arvostella ja analysoida erillaisia Yaoi pareja ja parituksia, joissa esittelen suosittuja sekä vähemmän tunnettuja poikapareja, ja yritän etsiä syytä pitää juuri näitä henkilöitä luotuina toisilleen.

Ja vielä tämä jonka varmasti kaikki tietävät, en omista blogissani käyttämiä Yaoi/Shonen-ai kuvia.

Toivottavasti tulet viihtymään vaatimattoman blogini parissa

Miss MayFly