Calorie

Sarjan nimi: Calorie
Tekijä: Sakuragi Yaya
Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni: Toshiyuki  on rakastanut lapsuudenystäväänsä Yasuhiraa 15 vuoden ajan aina yliopistoikään asti, mutta nyt hän on päättänyt unohtaa naistenmiehenä tunnetun ystävänsä. Lohdutusta sydänsuruihin tarjonnut poikien kolmas ystävä Jun päättää kokeilla onneaan, ja pyytää Toshiyukia seurustelemaan kanssaan. Yhden pokkarin pituinen tarina keskittyy jokaisessa kappaleessaan ratkomaan aina yhtä poikien suhteessa ilmenevää ongelmaa. Ensimmäisessä Jun vielä arvuuttelee sitä, onko Toshiyuki tosiaan vielä päässyt Yasuhirasta yli, toisessa kappaleessa Toshiyukia mietityttää miten nopeasti suhteessa pitäisi edetä ja millaisia Junin aikaisemmat suhteet ovat olleet. Tämä pohdinta jatkuu vielä kolmannenkin kappaleen puolelle, mutta myös Junin tunteet pääsevät siinä käsittelyyn. Neljännessä taas murehditaan pieniä ongelmia ja juhlitaan Toshiyukin syntymäpäiviä. Viimeisessä luvussa taas keskitytään katsomaan tapahtumia yhteisen ystävän Yasuhiran silmin, joka ei tovereidensa seurustelusta perillä ole.

Toshiyukin ja Junin rakkaustarinan lisäksi kurkistetaan 30-sivun verran toisen poikaparin elämään, jossa sadistinen seme, Chizuru, rakastaa poikaystävänsä Shoun vihaisia kasvoja, eikä Shou siksi uskalla ilmaista tunteitaan avoimesti rakastaan kohtaan, sillä pelkää pojan kadottavan siten kiinnostuksensa hänestä.

Aivan aluksi pitää kyllä lähteä kehumaan mangaka Sakuragi Yayan uskomatottoman ilmeikkäitä ja persoonaallisen näköisiä hahmoja. Komeita miehiä katselee mielellään, vaikkei mangaka teekkään heistä kiiltokuvapoikia. Sakuragin tapauksessa myös hänen kynänsä jälki onnistuu korvaamaan paljon sitä, mikä juonessa jää uupumaan. Pohjimmiltaan Calorie on erittäin perusyaoi, mutta poikien ilmeet ja eleet pelastavat tilannetta paljon, ja tekevät lukukokemuksesta paljon mielenkiintoisemman. Jos tämä olisi toteutettu jonkun toisen viivalla, ei kai Calorie näin paljon kehuja saisikaan. Tämä on erittäin harvinaista. Sama koskee muitakin Sakuragi Yayan teoksia, kuten esimerkiksi Tea for Two -sarjaa.

Jos arvioidaan seme-uke tyyppejä, pidän paljon Junin kaltaisesta, rauhallisesta ja järkevästi, ei silti liian coolista ja mahtailevasta semestä, mutta en parina itkupillille. Toshiyuki tapaa parkua melkein jokaisessa kappaleessa erilaisista syistä, mikä normaalisti ärsyttäisi minua kovastikin. Silti, kuvitus pelastaa tämänkin kliseen, eikä siksi jatkuvasti virtaaviin kyyneliin kiinnittä liikaa huomiota. Kaiken kaikkiaan Calorie on ihastuttava katsaus kahden miehen orastavan suhteen alkuun nykypäivän valossa, joka jättää lukijalleen hyvän mielen, ainakin jos sattuu olemaan parantumaton romantikko.

Chizuru ja Shou from Eyes that don't lie

Käsittelyyn voisi kai vielä lyhyesti ottaa Eyes that don't lie -nimellä kulkevan kappaleen Chizurusta ja Shousta, jotka suhteeltaan, luonteiltaan ja ongelmiltaan ovat Toshiyukia ja Juniakin perinteisempiä hahmoja.

Tämä oli tietysti pienoinen pettymys, eikä mangakan kaunis kuvitus onnistunut täysin pelastamaan huteralle pohjalle rakennettua one-shotia. Ei voi kuitenkaan sanoa, että yhden kappaleen mittainen tarina mitenkään laskisi Calorien arvoa kokonaisuudessaan.On myös hieman harmillista, että kolme ensimmäistä sivua luvussa lupaavat lukijalleen jotain ihan muuta mitä hän sitten tulee saamaan tarinan jatkuessa pidemmälle pienen shonen-ai leiman muodossa. Kliseinen loppu tekee lukukomuksen hieman tyhjäksi, joten tämä on ehdottomasti heikoin esitys Sakuragi Yayan töissä. Onneksi se ei jatkunut yhtä lukua pidemmälle, vaikka hahmopersoonista olisi voinut saada erillaisella juonikaarella paljon enemmän irti.

Plussat

+ Kauniit ja ilmeekkäät hahmot

+ Piirrokset korvaavat juonen puutteet

+ Sopivan pituinen

+ Mainio lukukokemus

Miinukset
- Hieman persoonaton toisinaan

- Juonen puolesta näitä on jo nähty tarpeeksi

Mistä se alkoi?

Tästä se yleensä alkaa, ja koukkuunhan siihen jää....
Kuva from Soko ni Suwaru na

Nonfiction

Sarjan nimi: Nonfiction
Tekijä: Sakuraga Mei
Ikäraja: K16
Pituus: 1 kappale

Sarjan juoni: Sarjan nimi Nonfiction viittaa mukavasti päähenkilö Takemoton tunteisiin, kun hän poseeraa ystävänsä Hojon kanssa siskonsa yaoi-mangaan. Vaikka paperille syntyvät hahmot eivät tietenkään kuvasta ystäviä, tahtoisi Takemoto olla oikeasti kosketuksissa Hojoon muutenkin kuin fiktiivistä tarinaa kuvittaessa. Hän on kuitenkin varma, ettei niin voi käydä, sillä Takemoto ei ole lainkaan sellaista tyyppiä, johon Hojo ihastuisi, eikä asiaa edesauta se, että molemmat ovat poikia. Mutta kun poikien välinen jännite purkaantuu ja suudelma johtaa pidemmälle, on Takemoton yksi suurista fantasioista toteutunut, mutta samalla hänen yksi suurimmista peloista on myös toteutumassa; hän ei enää halua palata Hojon ystäväksi yhdessä vietetyn hetken jälkeen, koska se olisi rakastuneelle Takemotolle liian tuskallista, joten hän kieltäytyy enää tapaamasta Hojoa. Aikaa kuluu, ja Takemoto löytää itsensä myymästä siskonsa mangaa ja kaipaamasta Hojoa. Pian mangaa saapuukin katsomaan nuori mies, joka tahtoisi korjata välinsä Takemoton kanssa, joka ei tietenkään voi olla kukaan muu kuin Hojo.

Ei se yllättänyt, tehnyt suurta vaikutusta tai edes jäänyt kunnolla mieleen, mutta ei Nonfictionia voi silti täysin epäonnistuneeksi one-shotiksi haukkua. Se on tyypillinen lyhyt tarina kahden teinipojan arasta rakkaudesta, ja varmasti se olisi kiva yllätys jonkun toisen, moniuloitteisemman mangakirjan lopussa. Fanipalvelu pelaa tässäkin erittäin hyvin, ja muistelen saman koskevan muitakin Sakuraga Mein sarjoja. Persoonaallisuutta ei tästä teoksesta löydy, mutta se riittää tyydyttämään pienen yaoin nälän. Ja tosiasiahan on, että one-shotit harvoin ovat mitään erityisempää, niitä tehdään yleensä täyttämään tyhjät sivut mangan lopusta tai sitten vain mainostamaan mangakaa. Pettyä ei kuitenkaan tarvitse, jos ei lataa suuria odotuksia niihin. Nonfiction on luettava, tyypillisen suloinen 30-sivun poikarakkauskertomus, joka jättää lukijalleen hyvän mielen, mutta unohtuu helposti  paremman mangan osuessa kohdalle.

Plussat 

+ Taide

+ Fanipalvelu pelaa

+ Peruskiva

Miinukset
- Peruskiva...

- Ei mitään uutta
- Unohtuu helposti

Soko ni Suwaru na (Do not sit there)

Sarjan nimi: Soko ni Suwaru na (Do not sit there)
Tekijä: Asou Kai

Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:

"Stop looking for someone who is never there!"

Kun nuorimies Hayama palaa lomamatkaltaan, suureksi yllätyksekseen hän huomaa kämppäkaverinsa Makin muuttaneen pois ja järjestäneen Hayamalle uuden kämppiksen, Makin ystävän Namikawan. Kun Namikawalle selviää, että Hayame ja Maki olivatkin enemmän kuin ystäviä, hän alkaa sääliä Hayamea, joka istuu joka päivä sohvalla ikkunan ääressä odottamassa rakastajaansa kotiin. Lohdutusta on kuitenkin vaikea antaa, kun Hayame torjuu tunteensa hymyllä, ja kertoo, että pari oli sopinut eroavansa, jos lapsesta haaveileva Maki löytää itselleen naisen. Namikawa huomaa olevansa todella vaivautunut hänelle kuulumattomasta suhteesta, mutta syy tälle tunteelle löytyy, kun hän huomaa rakastavansa Hayamaa. Uutta eroa pelkäävä Hayama ei kuitenkaan suhteeseen uskalla ryhtyä, mutta Namikawa ei aio luovuttaa. Yhteisymmärykseen pääseminen kestää jonkin aikaa, mutta onnellinen loppu häämöttää horisontissa kirkkaana.

Soko ni Suwaru na tarinan lisäksi pokkari sisältää kaksi sivutarinaa, joista toinen (Maki no Iibun (Maki's Reasoning)) kertoo rakastajansa jättäneen Makin ajatuksia hänen ja Hayaman suhteesta, ja tekee näin ollen Makista hieman inhimillisemmän hahmon mitä hän saattoi vaikuttaa päätarinassa.

Fureru Chikasa de - tarinan päähenkilöt

Viimeisessä one-shot tarinassa, Fureru Chikasa de (So Close That It Touches) ,esitellään kokonaan uudet pojat, Junpei ja Tsutomu, jotka keksivät pienenä kokeilla suutelemista ja kertoa koko luokalle seurustelevansa. Kun ollaan päästy lukioikään, pojat ovat yhä ystävyksiä, mutta suukkoja ei enää vaihdella, ja tietämättään kumpikin potee syvää ihastusta toista kohtaan, muttei tietenkään sitä uskalla kertoa, kunnes läheisyydenkaipuu ottaa vallan.

Soko ni Suwaru na on kaiken kaikkiaan aivan ihastuttava manga, jonka lukee mieluusti kerta toisensa jälkeen uudestaan. Asou Kain kynänjälki on uskomattoman kaunista, joten hyvännäköisiä miehiä on luvassa jokaisessa hänen tarinassaan. Taiteilijaa arvostan myös suuresti siinä, että jos one-shot tarinoita ei lasketa, hänen hahmojensa suhde kehittyy hitaasti normaalin elämän kuluessa, eikä sänkyyn hypätä heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

Mutta palataanpa takaisin itse tähän sarjaan. Sydänsuruja käsitellään romanttisissa mangoissa useasti, mutta Soko ni Suwaru na on varmasti yksi parhaimpia tätä aihetta sivuavia yaoita. Asialla ei surkutella, vaan näyettään, miksi ja miten kannattaa jatkaa eteenpäin, pienistä asioista aloittaen. Surun käsittely on myös henkilökohtainen asia, ja pelko tuskan kokemisesta uudestaan on varmasti tuttua kaikille, jotka on joskus jätetty. Silti sarjassa säilyy kaunis positiivinen sävy, mikä on useinkin tyypillistä Asou Kain sarjoille. Kauniin, muttei turhan koristeellisen kuvituksensa ja hyväntuulisen juonensa takia sarjaa voi suositella oikeastaan kelle tahansa, joka nauttii siitä, että hahmojen tuneet ovat seksin määrää tärkeämpiä ja päätä ei tarvitse kuitenkaan rasittaa monimutkaisella ja sekavalla juonikaarella.

Myös kaksi jälkimmäistä tarinaa olivat mielenkiintoista ja hyväntuulista luettavaa, vaikka kertomus Makista ei onnistunut paljoa pehmittämään mielipidettäni hänen hahmostaan. Kuitenkin, oli ihan hyvä ja mukava idea, että mangaka on yrittänyt tuoda jokaisen hahmon näkökulman mukaan sarjaan.

Fureru Chikasa denkin parissa olisi viihtynyt pitempään kuin reilun 30-sivun verran, vaikka tarina itsessään olikin erittäin perinteinen kertomus lapsuudenystävistä.

Plussat

+ Kuvitus

+ Juonen sujuva kulku

+ Sydänsurujen ja ystävyyden käsittely

+ Kerrassaan mainio kokonaisuus

Miinukset
- Lyhyt

- Ei kykene yllättämään

Ikoku Irokoi Romantan (A Foreign Love Affair) Anime

Sarjan nimi: Ikoku Irokoi Romantan (A Foreign Love Affair)
Tekijä: Ayano Yamane
Ikäraja: K18
Pituus: 2 OVA

Sarjan juoni: Japanilaisen mafiapomon poika Ranmaru joutuu vasten tahtoaan menemään naimisiin toisen mafiaperheen tyttären, Kaorun kanssa. Paremmin sisaruksiksi sopiva pari tappelee aina kun ehtii, mutta kumpikaan ei tahdo vaikeuksia suvuilleen. Häitä vietetään loisteliaalla risteilijällä, jonka päämääränä on romantiikan kaupunki Rooma. Romanssi laivalla syttyykin, kun komea laivakapteeni Alberto "Al", iskee silmänsä persoonaalliseen Ranmaruun. Sattumien kautta miehet päätyvät yhdessä baaritiskille, ja sitä kautta sänkyyn. Perillä Italiassa pari tapaa uudestaan uusien sattumien myötä, ja Al tunnustaa Ranmarulle tunteensa tätä kohtaan, jotka Ranmaru torjuu. Mutta kun Ranmaru siepataan mukaan likaiseen rahabisnekseen, ei Al epäile tulla hänen avukseen, ja pelastusoperaation jälkeen päästään karkumatkalle kuin oikeat rakastavaiset.

Olin kuullut tästä animesta paljon, josta on olemassa myös yhden pokkarin pituinen manga, mutta katsoin ja luin sarjan vasta tänä yönä, ja positiivinen kokemus se olikin. Jos puntaroi, katsoisiko vain animen vai lukisiko mangan, suosittelen animea, josta tämän arvostelunkin kirjoitin. Animen juoni on tasapainoisempi, ja animaation suorittanut studio PrimeTime on tehnyt loistavaa jälkeä, ja pitänyt arvossaan mangaka Ayano Yamanen taidetta.

Harmiton, suloinen, ehkä hieman ennalta arvattava yaoi sopi hyvin katsottavaksi yömyöhään, ja se suoritui fanipalvelusta loistavasti. Tätä olisi katsonut enemmänkin kuin vain kaksi jaksoa. Jos et odota aivosoluja kutittelevaa juonta, et varmasti tule pettymään. Suosittelen kaikille, jotka sarjasta pitävät, tutustumaan myös muihinkin Ayano Yamanen sarjoihin, ja hänen toinen mangansa, You are my Loveprize in Viewfinder, on myös tulossa animoitavaksi, tai tarkemmin oikeastaan, siitä on tulossa Animix.

Paljoa muuta sanottavaa ei ole. Tiivistettynä Ikoku Irikoi Romantan sisältää hyvännäköisiä miehiä, pikkutuhmaa koskettelua, kuumia suudelmia ja komedisia väärinkäsityksiä ja sattumia.

Plussat

+ Fanipalvelu

+ Animointi

+ Huumori

+ Ei tylsistä

Miinukset

- Hieman persoonaton hahmosuunnittelu

- Lyhyt

Ai ni ikitaidakenanosa (Live for Love)

Sarjan nimi: Ai ni ikitaidakenanosa (Live for Love)
Tekijä(t): Mayama Yun

                 Satou Itsuki
Ikäraja: K16
Pituus: 1 pokkari

Sarjan juoni:Yoshiyuki on nuorimies, joka hylättiin vastasyntyneenä yleiseen säilytyslokeroon, ja joka lopulta päätyi lapsesta haaveilevan pariskunnan hoiviin. Kun kasvattivanhemmille siunaantuu oma lapsi, Yoshiyuki tuntee itsensä ulkopuoliseksi, ja hän alkaa miettimimään minne todellisuudessa kuuluu. Avun tarjoaa Yasuie, joka tarjoaa Yoshiyukille töitä etsivätoimistossaan. Seuraavat seitsemän vuotta miesten elämä pyörii rahaongelmien, riitojen, naurun ja seksuaallisen häirinnän parissa, mutta Yoshiyukista alkaa todella tuntua siltä, että hänen paikkansa on Yasuien vierellä.

Yhteiselon kuitenkin katkaisee se, kun Yoshiyukin vanhemmat toivoisivat pojan menevän avioon naimakaupan kautta. Kasvattivanhemmilleen kiitollisuuden velassa elävä Yoshiyuki päättää vastahakoisesti suostua avioliittoon, mutta Yasuie ei hyväksy asiaa, ja suutuspäissään raiskaa työtoverinsa, jota on omien sanojensa mukaan aina rakastanut. Yoshiyukin on vaikea käsitellä tunteitaan, ja hän muuttaa takaisin perheensä luokse pois Yasuien luota. Aikaa kuluu, kun miehet yrittävät miettiä miten korjata tulehtuneet välit, kannattaako sitä edes yrittää, ja mitä he todella tuntevat toisiaan kohtaan. Yoshiakin vastaus on kuitenkin lohdullinen;

"Hän on typerä, eikä kovinkaan älykäs

ja hän on temperamenttinen ja surkea raha-asioissa...

Mutta luulen, että hän tarvitsee minua enemmän kuin kukaan muu..

Ja minä tarvitsen häntä myös."

Ai ni ikitaidakenanosa oli yksi ensimmäisistä lukemistani yaoista, joissa minusta raiskausta käsiteltiin melko realistisesti ja se ei pilannut koko lukukokemusta. Itse asiassa, Ai ni ikitaidakenanosa on yksi suosikkilyhytmangoistani. Taas kerran, pidän paljon hahmojen luonteista ja seme-uke asetelmasta. Tosin, kun on kyse mangakan esikoisteoksesta, huomaa pokkarissa myös paljon parantamisenkin varaa. Juonesta olisi saanut muutaman asteen syvällisemmän ja kuvitus oli toisinaan melko epätasaista ja paljasta. Samaistuminen päähenkilöihin on kuitenkin helppoa, ja hahmoista on myös helppo pitää. Pidin myös paljon teemasta, missä pohditaan omaa paikkaansa maailmassa, ja kuinka helposti voi tuntea kuuluvansa jonnekin, minne ei olisi uskonut kuuluvansa. Pidempänä sarja olisi varmasti ilahduttanut enemmän, ja jatkoon sillä olisikin ollut mahdollisuus.

Plussat

+ Hyvä juonenkulku

+ Hyviä ajatuksia

+ Rentoa luettavaa

+ Ei turhaa fanipalvelua

Miinukset

- Piirrosten epätasaisuus

- Lyhyt

- Ei onnistu nostamaan itseään ulos massasta

Enzai

Sarjan nimi: Enzai
Tekijä(t): Langmaor
Ikäraja: K18
Pituus: 2 OVA

Sarjan juoni:
Enzai on japanilaisen yaoi-pelin pohjalta valmistettu anime, jota ei voi suositella ihan kelle tahansa. Korkeampaa ikärajaa sille ei tietenkään voi antaa, mutta kehottaisin silti harkitsemaan kahdesti ennen kuin sarjaa katsot, sillä se sisältää erittäin suoraan kuvattuja seksuaallisia tilanteita, ja näiden liäsäksi myös väkivaltaa ja verta.

Päähenkilömme on Guys, nuori poika, joka elää vanhanajan Ranskassa. Tulo köyhästä perheestä houkuttaa varastamaan, mutta näpistelyn seuraukset ovatkin vakavammat mitä poika saattoi olettaa. Nimittäin, etsivä Guildias alkaa syyttämään Guysia tuntemattoman miehen raa'asta murhasta. Syytön Guys suostuu tunnustamaan murhan, sillä Guildias lupaa hänelle sillä tavalla lievemmän tuomion. Toisin kuitenkin käy, Guys joutuu vankilaan, jossa toiset nuorisovangit ja Guildias pahoinpitelevät ja raiskaavat hänet useaan otteeseen.

Pieni toivonkipinä kuitenkin elää, kun Guysin avuksi saapuu hänen perheensä palkkaama lakimies Lusca, joka yrittää etsiä todisteita Guysin syyttömyydestä. Yhdessä Luscan kanssa Guys alkaa selvittämään oikeaa murhaajaa, ja apua tähän hän saa muilta enemmän tai vähemmän syyttömiltä vankitovereiltaan, joilla kellään ei näytä myöskään olevan kirkas menneisyys.

Kuten alussa jo mainitsin, Enzai on alunperin yaoi-peli. Arvostelussa käsittelen kaksiosaista animea, mutta pelissä on enemmän juonikäänteitä ja hahmoja, myös liuta erillaisia loppuja, hyviä ja huonoja. Yleismääritelmällisesti Enzai animessa on hyvä loppu; paha saa palkkansa ja syytön Guys näkee taas päivänvaloa pimeän vankilaelon jälkeen, hän myös löytää itselleen rakastajan. Hyvästä lopusta huolimatta Enzai voi olla melko ahdistava kokemus katsojalle. Jos joskus on harmittanut se, että kun hahmojen välit lämpenevät, astuu armoton sensuuri kuvaan pimeine ruutuineen ja varjokuvineen, lupaan ettei tätä tarvitse Enzaita katsellessa kokea. Nimittäin, kaikki näytetään, tosin palikoidusti. Jos tämä ei mielytä, on Enzaista olemassa myös täysin sensuroimaton versio, mutta onneksi tai harmiksi, se ei ole levinnyt ikinä myyntiin eikä internettiin.

Kun anime valmistetaan pelin pohjalta, se yleensä tapaa jäädä melko lyhyeksi. Mutta jos olet yhtään tutustunut japanilaisiin yaoi-peleihin, tiedät, että hahmoja on useita ja heillä kaikilla on oma tarinansa. Surullista kyllä, pelin kannalta tärkeät hahmot jäväät leikkimään Enzai animessa sivuosia, ja heistä paljastuvat mielenkiintoiset pienet yksityiskohdat eivät johda mihinkään. Joistakin hahmoista olisi ollut mukavaa tietää enemmän. Kuten, ensimmäisen jakson alussa näemme, kun omituisesti pukeutunut mies kulkee kaupungilla pieni tyttö käsipuolessa Guysia vastaan. Kun Guys on ohittanut salaperäiset kulkijat, kuiskaa tyttö hiljaa Guysin nimen. Seuraavan kerran nämä kaksi näkyvat vasta pysähdyskuvissa  toisen jakson lopputekstien aikana, jotten heidän olemassa olonsa jää täysin mysteeriksi. Jos joistakin hahmoista haluaa tietää enemmän, pitää tutustua peliin, tämä on yksi Enzai animen heikkouksista, mutta myös myyntikikoista.

 Plussat 

+ Oudon mielenkiintoisa juoni

+ Hyvin luotu tunnelma

+ Yaoin sensuroimattomuus

Miinukset

- Yaoin sensuroimattomuus....

- Lyhyt

- Mihinkään johtamattomat juonenpätkät